Tänään ajattelin...

Lastenkasvatusta

Uutisissa näytettiin toissailtana murhaaja Anders Behring Breivik. Hän tuli oikeuteen kuulemaan, että häntä ei oltu kohdeltu kaltoin vankilassa, kun hänet pidetään eristyksissä 23 h/vrk. Hän teki natsitervehdyksen tullessaan oikeuden eteen. 

Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että olipa rikos mikä tahansa, niin kaikille kuuluu sama, inhimillinen kohtelu, niin jossakin on raja. Se on viimeistään tässä. Breivikin ja monen muunkin kohdalla (jos näit filmin Eichmannin oikeudenkäynnistä, niin siinä on jo heti toinen, jolle ei kuulunut koskaan mikään päänpaijauskohtelu). Nämä ihmiset saavat ruokaa, on lämmintä, pääsevät ulkoilemaan tunnin, siin ä inhimillistä kohtelua tarpeeksi. Mutta toisten ihmisten seurassa he ovat vaaraksi. Muille ja itselleen.

Tuttu lapsi on kuullut natseista ja Hitleristä. Suhtautuu asiaan hieman nolosti naureskellen, tietää, että aiheesta ei ole lupa eikä missään nimessä pidä puhua ihaillen, vaan tuomiten ja inhoten. Mutta koska lapsesta on kiva olla tottelematon ja omapäinen, eikä hän vielä ymmärrä, että kyseessä on todella - ja ihan oikeasti- vakava aihe, ei oikein oppi mene perille ja hän saattaa pelleillen jatkaa juttujaan. Miten saat lapsen ymmärtämään? Pitääkö antaa ajan kulua ja järjen ja tiedon kasvaa päähän? Vai pitääkö näyttää ruumiskasoja ja täyteen sullottuja junavaunuja?

Vankilan on määrä opettaa ja kasvattaa. Ja rangaista.Sopivassa määrin ja tapauskohtaisesti kumpaakin. Rangaistus saattaa kansan käsissä kasvaa lynkkaukseksi, epäoikeudenmukaisuudet ja kauheudet halutaan kostaa, ihmisiä kun ollaan.  Siksi on parempi sekä kansalle että rikolliselle sulkea hänet pois ja jossakin tapauksessa jopa eristyksiin. Miettiköön siellä. Oppiiko hän sitten mitään rangaistuslaitoksessa? Breivik nähtävästi ei. 

Mitä liikkuu tällaisen ihmisen päässä? Miten VOI olla niin, ettei katumusta synny? Mitä on mennyt vikaan lapsena, nuorena? Näitä voi kysyä loputtomasti. Ja miettiä jo etukäteen sitäkin, että tämä hirviö pääseen parinkymmenen vuoden päästä vapaaksi. Tuomio oli 21 vuotta, nyt on jo jokunen vuosi mennyt.

Mutta miten siis minä puhun laspelle pahuudesta? Niin, että ymmärtää. Niin, ettei ahdistu ja ala nähdä pahoja unia? Ettei ala mieleen kasautua kummallisia ajatuksia...

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS