Tänään ajattelin...

Yhdet vielä

Yks fb-ystävä valitti ylipainostaan. Aika epätoivoiselta vaikutti. Ymmärrä erittäin hyvin. En tunne häntä sen vertaa, että tietäisin luonteenlujuudesta tai ruokailutottumuksista, mutta varmaan hän on siinä missä minäkin: ei niin luja luonne. Niin kuin Eikka Leinokin sanoo: toinen on heikompi toista. Päätän ja päätän ja aina sorrun. Tämän kerran, huomenna sitten aloitan.Joka asiassa vähän samaan tyyliin.Tekemiset teen viime hetkellä, sitten kun on pakko. Otan aina vielä yhdet, ostan suklaapatukan nyt vain tämän kerran. 

Tänään ei oltu syöty muuta kuin aamuiset hedelmät (puoli appelsiiniä ja puolikas päärynää, sitä rataa joka aamu), niinpä joskus klo 14 oli jo melkoiset mieliteot, kun oltiin Joensuussa ostoksilla. Odottelin Pieteriä kahvilassa, otin kahvin ja... ja... karjalanpiirakan! Mikä tahdon voitto, vaikka olisi ollut herrrrkullisia berliininmunkkeja tarjolla ja suuuussssasulavan näköisiä munkkirinkilöitä. Pieter tuli ja halusi myös kahvin. Kahvin  ja ja ja vaikkapa juustokakun palasen. Vain sillä ehdolla, että minäkin ottaisin toisen kahvin. Otinhan minä. Kahvin ja voisilmäpullan. Voihan plääääh. Siihen meni taas hyvät päätökset. Jälkikäteen oli ähky olo ja omatunto jyskytti todella epämiellyttävästi.

Hiilareita vältellään, nykyisin myös gluteenia. Useimpina päivinä on ok, mutta ihan liian usein on sekin päivä, jolloin "ei se nyt yksi kerta haittaa". Niin kuin tänään. Noh, tämä päivä oli todellakin poikkeus, huomenna sitten (jollei sekin ole poikkeus).

Tuossa kännykässä on Iltalehden otsikoita: 5 keinoa, miten vältät makeanhimon. Niinpä, just niin. Siirrä vähän tuonnemmaksi, ota vähän proteiinia jne jne. Muka makeaa syötäisiin vain nälkään. Syödään tietenkin siihenkin, koska nälkäiset aivot huutavat glukoosia ja sitähän ne nopeimmin saavat jostain makeasta. Mutta kyllä kohdallani on niin, että olinpa miten kylläinen hyvänsä, melkein aina joku makea juttu menisi ihan hyvin. No, nyt kun on juuri syöty karjalanpaistia ja vihanneksia, ei ihan välttämättä houkuttele suklaa tai jäätelö. Kerrankin ei.

Lehti sanoo: yksi keino on myös, että pysähdyt ajattelemaan, mistä tämä makeanhimo oikein johtuu. Sekin ihan lällärikeino! Hellyyttä on liian vähän, lapsena ei pidetty sylissä, en ole saanut huomiota tarpeeksi, koen itseni epäonnistuneeksi, läskiksi luuseriksi, mitä millään on väliä, sama se, saanpahan vähän lohtua edes syömisestä. Tai syön sitten vaikka tavan vuoksi, napostelen huomaamatta, kourallinen pähkinöitä (se riittää!), noh, vielä toinen kourallinen, muutama kuivahedelmä (nehän ovat tervellisiä!), vähän lisää vielä... Päivän mittaan kertyy mittava määrä ylimääräisiä kaloreita. Enkä oikeastaan ole syönyt "yhtään mitään". Itse päätän silloin tällöin: nyt en pistä suuhuni yhtään mitään 3-4 tuntiin. Joskus jopa pysyn siinä. Usein taas en. En pysy, enkä muista päättää.

'Olen kuitenkin aina pysynyt normaalimitoissa. Noooh, ainahan jonkun sentin voisi noita michelinejä vähentää (sehän on se kortisoli-niminen hormooni, joka niitä kerryttää. Kortisolin erityksen puolestaan saa kiihtymään stressi), muutama kilo joutaisi tippua... Mutta, jollakin konstilla olen sittenkin näemmä pysynyt kohtuudessa.

Entäs sitten se viinipuoli? Joskus työpaikkalääkäri kyseli alkoholin käytöstä, oli varmaan jotkut maksa-arvot koholla. Sovittiin, että pidän kuukauden nenänvalkaisun vai oisko ollut vähän pitempäänkin. Maksa-arvot olivat samat. Sittemmin niistä ei ole huomauteltu, mutta toisaalta alkoholia kuluu paljon vähemmän kuin ennen. Liekö tyttären moraalisaarnat vaikuttaneet (Sun iässäs kohtuuden raja-arvot ovat...!) vaiko ikä. Nyt, kun Pieter haluaa kokeilla maksan puhdistus-maaliskuuta, ei tule otettua minullakaan. Normaalisti Pieter ottaa yhden lasin punkkua päivässä, joskus kaksi, minä 1-3, mutta en joka päivä. Mutta: luonteeni mukaan, jos tulee otettua neljä lasillista, menee helposti viides ja kuudeskin. Väliin kuitenkin muutama lasillinen vettä. Pakko se on toppuutella, kun on tämä tällainen luonne. Terveys ennen kaikkea. Ja terveyshän se toki on kyseessä myös siinä hiilareitten ja gluteenin välttämisessäkin!

Niin, luonteestako se on kiinni, että on addikti? Vaiko geeneistä? Että jollakin tavalla hakee helpotuksen tunnetta elämään, voi vähän pelata nettipasianssia, että saa pään tyhjäksi...murheet karkoitettua, voi lohduttaa itseään - tän kerran - suklaapalalla tai parilla tai edes yhdellä (tai parilla kolmella) taatelilla... Tän kerran. 

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS