Tänään ajattelin...

Serkkulauma

MIkä meitä serkkuja oikein yhdistää? Jos nyt otetaan vain sovinnoilla ne äidin puoleiset: äidillähän oli kolme vanhempaa veljeä ja yksi nuorempi. Näiden lisäksi nuorempi sisko. Taisivat olla varsin erilaisia luonteeltaan kaikki. Jokaisella on useita lapsia, joista jotkut ovat kasvaneet ulkomailla, toiset taas muuttaneet myöhemmin pois Suomesta.

Tänään yksi johonkin kummalliseen lahkoon USA:ssa hurahtanut serkku kirjoitteli facebookissa, että maailmanloppu on tulossa: maata lähestyy hurjaa vauhtia (300 mailia/sek) maata 8 kertaa suurempi planeetta (huom siis planeetta, ei edes meteori), joskus heinäkuussa pitäis pamahtaa. Kaikki silloin mennään eikä meinata. Mitähän ne taas sanoo, kun ei mitään tapahdukaan, korkeintaan on hirvee helle ja hyttysiä tai sitten sataa räntää. Tämähän on jo nähty: koska oli näin paljon uskovia, Jumala päätti vielä kerran antaa armon käydä oikeudesta ja pelastaa maapallon. Niinpä se vieras planeetta hujahti ohi. Eikä me edes huomattu! Mutta Trump kuulema tietää tästä planeetasta ja tästä syystä meidän mitätön Pariisin sopimuksemme sopi rypistää roskikseen. (Meppi Eija-Riitta Korhola taitaa tietää kanssa, hänhän myös tuhahteli koko sopimukselle!)

Yks serkuista on Saksassa asuva mediatieteen tohtori, joka teki Hesarin näyttävässä artikkelissa (n. 1,5 vuotta sitten) hehkutettua väitöskirjaansa ikuisuuden, mutta tulos oli sitten pitkälti toista tuhatta sivua painavaa tekstiä, olikohan se jostain hypertodellisuudesta, en muista. Erikoinen persoona hänkin, pohdiskelija, joka haluaa pitää paljon sisällään.

Yhden serkun kämpästä oli tänään Hesarissa esittely. Serkusta aika jätti jo muutama vuosi sitten, leski myy yhteistä kotia, jossa hän ei enää ole asunut 13 vuoteen. Tyhjänä, mutta kalustettuna on pidetty. Ei esitelty asuntosivustolla, vaan kotimaa-osastolla. Mutta Oikotieltä kyllä löytyy. Vaatimaton 300 neliön lukaali Katajanokalla, ei irtoa ihan pikkurahalla. Voi voi, kun ois tiedetty, ois voitu suosiolla olla siellä talonmiehinä tämä aika. Tämä edesmennyt serkku järjesti meille exän kanssa aikoinaan lainan (pankista, jonka johtokuntaan hän kuului), sen omavastuuosuuden kattamiseksi, joka aikoinaan tarvittiin asuntolainan saamiseksi. Se oli hieno juttu se.

Yks serkku taas on ihan ehdoton julkkis. Elämä on koetellut kaveria, hän on kääntänyt kaiken voitoksi, luonut itse itsensä. Ei voi kuin ihailla. Naiset kuolaa sen perään, mutta se keskittyy pikku tyttäreensä. Tajuaa takuulla, mikä merkitys on vanhemmuudella ja miten tärkeä on lapsuus ja miten paljon lapsella on meille annettavaa, jos vain ymmärrämme sen.

Sitten meitä on suuri lauma enemmän tai vähemmän tasapainoisia, yhteensä äidin puolelta on yhdeksäntoista  (joista kolme on kuollut). Kelaan vielä: Eskolla oli lapsia 5, Paavolla 3, Sepolla 3, Raunilla 4 ja  Irjalla 4. Juu, Elon laskuopin mukaan siitä tulee 19.

Pari serkkua on lähtenyt täältä itsemurhan kautta. Mietityttää: miten paljon geenit vaikuttivat, miten paljon mieli järkkyi, miksi ei jaksettu? MIkä oli vanhempien, mikä ympäristön vaikutusta. Miksi eivät jaksaneet? JA ne geenit? Itsemurhia on suvussa ollut muitakin.

Serkkujen kanssa ei oltu tavattu sitten lapsuuden (ehkä joskus ohimennen hautajaisissa) , kunnes kuvaan astui Venezuelan serkku. Hän halusi kaikki koolle ja alettiin tavata toisiamme n. kerran vuodessa. Nyt on tavattu ilman Venezuelan serkkuakin (hän sai muutettua onneksi jo pois sieltä, tuntuu olevan - sekin - ihan käsittämättömän surkeassa jamassa koko valtio), on ollut vapauttavaa puhua lapsuudesta ja vanhemmistamme. Muistella, miettiä, ikään kuin etsiä juuriaan. 

Joka suvussa on omat juttunsa, omituiset mustat lampaat, menestyjät, luuserit, maan hiljaiset ja ne rämäpäät. Nuorempana ajattelin, etten välitä suvusta, sukulaiset on annettu minulle yllättäen ja pyytämättäni (kuten salaiset tiedot Jäätteenmäelle). Että ystävät voi itse valita. No eihän se ole ollenkaan niin, tai ei ainakaan ihan! Taas yksi henkilö, jonka ystäväksi olin ajautunut, päätti pistää välit poikki. No, eipä sen väliä. Mutta suku, mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä tärkeämmältä he alkavat tuntua. Ehkä nämä ihmiset on annettu minulle (jotenkin mystisesti), että oppisin ymmärtämään itseäni, että tuntisin kuuluvani johonkin porukkaan.

Suku on paras! Eläköön suku!

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

11.04 | 13:57

Kiitos Kaarin. AIVAN kelvot pohjat, nyt vain näkymä ns. ETUsivustasi.

...
26.03 | 15:30

Luit ja itkit, itkit ja luit... Niin Sinulta kuullostavaa! (y)

...
19.03 | 20:36

Jos haluat vielä lisää tietää', kirjoita s-postiini.

...
19.03 | 20:34

Kaksi kuukautta kesti, Nyt on ollut silloin tällöin samanlaisia tuntemuksia. Kuulo palautui, kun olin saanut kortisonia, kuulema vain 30 %:lla palaa ennalleen.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS