Tänään ajattelin...

Voi Herra, ota minut...

...jo pois. Ai niin, käytetty teema. Kerran, ellei kahdesti. Suoraan Voittajan suusta (siis Putoksen hahmokilpailun voittajan).

Mutta kyllä se lause tulee mieleen, kun kuulee, mitä Helsingin kaupungissa tehdään vanhukselle, joka ei pärjää enää kotonaan. (Muissa kunnissa ei varmaankaan, ei TIETENKÄÄN Järkyttynyt).

Ystäväni on helsinkiläisessä hoitokodissa. Tilanne on jatkunut jo viime joulukuulta. Minua neljä (4) vuotta vanhempi. Alkoi aikoinaan kaatuilla, kun päähän kertyi nestettä. Tässä tapauksessa ei voi mitenkään sanoa, että se olisi ollut sitä itteään, tämä ihminen on itse ystävällisyys ja välittää kaikista. On välittänyt, pitää sanoa, koska nyt ei enää pysty. Mutta siis tasapainoaisti meni. Sitä yritettiin korjata ja korjata yhä uudestaan ja uudestaan. Päätä leikatiin ja taas leikattiin.

Nyt-ei hän nyt suinkaan ihan kasvis ole, mutta ei - suoraan sanoen - kovin paljon muutakaan. Mutta ei kun kotiin vaan! Kolmenateen kerrokseen, ilman hissiä. Jonkun vempaimen kaupunki järjestää portaita varten, lähisukulainen (huoltaja Tampereelta asti)  joutuu tekemään kaikki asunnossa tarvittavat muutokset (miksei kaupunki niitä tee?! Luulen kyllä, että tämä sukulainen on niin kiltti, että on suostunut itse auttamaan köyhää kaupunkia. Kaupunki sentään ehkä maksaa tarvikkeet). Sänky pitää nostaa, kaiteita pitää laittaa jne jne. Siitä huolimatta: vanhus ei pääse itse sängystä ylös, ei pysty lämmittämään ruokaa, ehkä ei osaa avata televisiotakaan, jonka edessä sitten istuisi (tuoliinvautettuna) koko päivän tuijottamassa kanavaa Harju&Pöntinen.

Oli käyty oikmein porukalla (vanhus, fysioterapeutti, ergonomi etc etc) katsomassa, miten hommat hoituisi. Lopputukos, että kokeillaan, kokeillaan!

Juttelin laitoksen henkilökunnan kanssa. Ei kuulema mitään voida tehdä, kaupunki vaatii. He näkevät, että ei siitä mitään tule, mutta aina ensin pitää kuulema kokeilla. Suoraan sanoen en olisi uskonut, jollen itse olisi kuullut hoitohenkilökunnan suusta. Lehdissä on niin paljon valituksia ja joskus olen epäillyt: onkohan tuo nyt ihan niin. Ehkä turhaa valittavat. En tiedä olisiko auttanut, jos omainen olisi ollut jämäkämpi ja vaatinut. Ehkä ei. Jos kerran kaupungilla on vaade, että kotia pitää kokeilla. Minusta sitä oli kokeiltu jo ihan tarpeeksi ennen viime joulukuuta! Niin monet sairaalareissut oli tehty ennenkuin ei voinutkaan enää palata kotiin. Mut nyt sitten voi. 

Nyt kun olen käynyt katsomassa häntä, on kuin hän olisi hidastetusta filmistä, entinen ikiliikkuja, aktiivikansalainen. Kun kysyn jotain, hän vastaa yhdellä, kahdella sanalla tai nyökkää hitaasti. Ei hymyn häivää. Katse harhailee, hän ei selvästi ole mukana. Selvästikään ei auta puhua mitään monimutkaisempaa ja missään tapauksessa hän itse ei kysy mitään eikä puhu, jollei kysytä.

Neljä kertaa päivässä käy sitten kuulema kotihoito. Viekö joku näistä sitten ulkoilemaan? Puhkee ja käyttää sitä nostolaitetta porraskäytävässä, riisuu sitten ulkovaatteet, laittelee vanhuksen sitten sinne telkkarin ääreen. Sekö on sitten halvempaa? Mutta mistä sitä tietää, ehkä ovatkin oikeassa, ehkäpä se kotiympäristö sitten elvyttää kuihtuneen vielä kukkimaan.Hymyilevä. Voi Herra...

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS