Mitähän sekin lienee, aivovoimistelu. Aivo. Voimistelu. Lihakseksihan (aivot) sitäkin (oisko pitänyt sanoa 'niitäkin', kun perussana on monikossa) on kutsuttu, mutta ei se oikein siltä vaikuta ruumiinavausten perusteella
Ei siis ole lihas, vaan joku yököttäväm möykky meidän kaikkien päiden sisällä.- Pysyitkö kärryilla tuosta edellisestä? Se on siis sitä aivovoimistelua. Pysyä kärryillä, olla juonessa
mukana, snaijata.
Jos et tajunnut, olen kovaa vauhtia dementoitumassa. Otetaas sille eikä surra turhia!
Tänään taas pelattiin Rummikubbia naaapureitten kansa. Äärimmäisen simppeli peli, mutta vaatii tiukkaa
keskittymistä. Jokaisella pelaajalla on 14 laattaa, jokaisessa numero: 1-13. Jos asettelet laattoja peräkkäin numerojärjestyksessä, niissä on oltava on sama väri. Jos taas asettelet samaa numeroa peräkkäin riviksi,
niiden on oltava eri väriä. Simppeliä, mutta vaativaa. Aivovoimistelua parhaimmillaan jutustelun lomassa.
Aivovoimistelua on myös, kun lukee kirjoja, lehtiä (siis muuta kuin jotain Seiskaa), katsoo teeveestä jotain
muuta kuin Harju&Pöntistä, ratkoo sudokuja jne. Vai onko se sittenkin niin, että kun se tulee, niin se tulee. Se Mörkö. Dementia.
Dementiaahan on monta sorttia, ei se välttämättä ole Alzheimer. Äitini
dementoitui aivoverenvuodon seurauksena. Loppuu saakka säilyi puhekyky, asioiden yhteyden oivaltaminen, mutta ei enää nykyisyyden ja menneisyyden käsitys, ei unen ja valveen ero. Ei varmasti olisi osannut sanoa, paljonko on kaksi plus kaksi,
olisi haparoinut ja arvellut sen olevan kymmenen. Kaiken aikaa olivat kuolleet läsnä (tiedä vaikka olisivat olleetkin!). Mutta mieliala oli korkealla, eikä ollut milläskään hoitokodissa olemisesta. Turun Portsakoti oli kyllä
ykköspaikka.
Mutta ennen näitä vaiheita, yritetään voimisteluttaa sitä lihakseksikin kutsuttua: aivojamme.