Mikä se olis se pahin, jonka kokisit tässä ja nyt? Niin, kohdallesi osunut terrori-isku, syöpä-diagnoosi, potkut töistä... Hyvä luoja, jokainen juttu jokaiselle on juuri se, mikä oli ehkä kuulunutkin
tulla osaksesi. Tai sitten ei. Kaikki oli vain sattumaa.
Nyt juuri olen tässä käärmeissäni Pieterille sitä, että hän oli (taas) nähnyt karhun. Oli siis nähnyt karhun meidän mökkitiellä,
eikä vaivautunut kertomaan sitä minulle. Ei halunnut kertoa. Tänään kuulin naapureilta, että karhu oli jopa hyökännyt, Pieter oli joutunut polkemaan henkensä edestä pakoon. Waya olis halunnut mennä ärhentelemään,
mutta oli onneksi totellut Pieteriä. - Karhulla oli ollut kolme poikasta suojeltavanaan, näin oli kerrottu myöhemmin. Pieter joutui kertomaan karhusta pari viikkoa myöhemmin, senkin vain, kun hän yllättäin tarjoutui tulemaan
mulle henkivartijaksi metsään, sieni- ja marjaretkelle.
Niin, mitäpä sanot tästä! Aika monimutkainen psykologinen kuvio. Hän ei "tule kertoneeksi", kun ei nyt ollut niin relevanttia, mitäpä tuosta, sitähän
sattuu. Karhuja nyt juoksentelee silloin tälöin meidän mökkitiellä.
Juhannuksena hän pelasti yhden rouvan kanavasta. Eipä tuota nyt tarvinnut kertoa vaimolle. Sitähän nyt sattuu, rouvat nyt vaan joutuvat
veden varaan kanavassa, tarviiko nyt tuosta tehrä numeroo. Tuli ilmi tämäkin tapahtuma sitten ihan vaan sattumalta
Mutta nyt tuli sitten ihan puskista jymyshokki-uutinen: meidän ihanat (mökki)naapurit ovat eroamassa.
Siinä sinä istut tämän uutisen kanssa. Kyyneleet valuvat. Pieter on vihainen ja sanoo: take anohter glass of wine! - No, sehän se varmaan auttaa.
Ihminen on niin outo olento. Joku tulee vihaiseksi, kun on oikeasti peloissaan
tai surullinen.