Opiskeluni alussa vuonna yks ja kaks oli ensimmäinen koetinkivi tilastotiede. Pakollinen kurssi, ihan vain peruskurssi, jossa oli määrä oppia, että kun heittää noppaa seitsemän kertaa, mikä on todennäköisyys,
että tulee kakkonen joka toisella kerralla. Siis hyvin mielekäs ajatus. Sitäpä sieti sitten pohtia. Ja piti tehdä joku tehtäväkin: piti ratkaista se ja jättää vastaus opettajalle. Tähän tyyliin: poimi
satunnaisotannalla valituilta ruotsinkielisen kirjan sivuilta sivun toinen sana. Millä todennäköisyydellä se sana on är? - Voi herranpieksut ja härreguden. Arvelin, että tähänpä jäivät tämän
tytön opiskelut. Vaikka kuinka yritin lukea ja ymmärtää, en ikinä päässyt kärryille.
Noh. Kummallisia laskutehtäviä elämä heittää eteen: tapaan nuoren naisen, samannimisen kuin tyttäreni.
Käy ilmi, että tämä nainen on juuri muuttanut pois Painiitystä, naapuritalostamme. Jutellaan edelleen, käy ilmi, että mökkimme on Heinävedellä. Voi ei, ihanko totta, mun isovanhemmat on sieltä, mut sittemmin
ne asui Savonrannalla. Ai siellä, siellähän minun äitini aina oli jo lapsena ja mekin aina perheen voimin mentiin sinne jouluna sekä muulloinkin silloin 50-luvulla. Siinä kosken molemmin puolin, koulu toisella puolen virtaa, siellä
Ilmi-täti opettajana (vieläkin on ähky niistä jouluruoista!) ja Elsa-täti toisella puolen rapatussa talossaan, surullisena (esim. itkettiin yhdessä, kun Mannerheim oli kuollut, vaikken ymmärtänyt, kuka tää
herra oli.) Voi voi, hassu juttu.
No mut tän nuoren naisen vanhemmat olivat sittemmin muuttaneet Keski-Suomeen, Jämsään. Ihan sellaiseen pikku kylään, nimeltään Halli, et varmaan tiedä. Siellä hän
kävi koulunsa.
No enpä varmaan tiedä, paitsi, että poikani on juuri asunut siellä jonkun vuoden. Sinä samaisessa Hallissa.
Mitenkähän todennäköisyys nyt laskettaisiin? Nimi, asuinpaikka, syntymäpaikka,
vanhempien ja isovanhempien syntymäpaikka ja elinpaikka. Jos nuo kaikki tekijät olisivat pelissä, mikä olisi todennäköisyys sille, että tällaiset yhteensattumat osuisivat kohdalle?
PS. Tilastotieteen kurssi, sen
suoritin sittemmin ihan viimeiseksi. Gradu oli hyväksytty, approt ja cumut summuut tehty, mutta se pirun tilastotiede odotti yhä pehmittäjäänsä. Mutta minähän en anna periksi. Hain kirjastosta kaikki eri tavoin
kirjoitetut kirjat koskien tilastotiedettä ja todennäköisyyslaskentaa. Luin ja itkin, itkin ja luin. Ja opin. Ja läpäisin sen hiivatin tentin.