Tänään ajattelin...

Aksionivaahtoa ja muuta tähdellistä

Tuo TV-kanava National Geographic on ollut vähän pettymys. Odotin runsain mitoin luonto-ohjelmia, mutta harvakseltaan sieltä sellaisia tulee. Lentoturman tutkintaa ja autojen ensiapua ja sen sellaista. Mutta kyllä sentään jotain: Genius-sarjassa tuli aiemmin Einstein ja nyt Picasso. Ja tulee koskettava sarja Hitler-Jugendista.

Sitten olen seurannut Ihmeellinen planeetta maa-sarjaa, olikohan se alkuperäisellä nimellä jotain sellaista kuin One strange rock.

Siinä on kyllä Maa-planeetan syntyjä syviä pyöritelty joka suunnalta: miten tämä nimenomainen asuinsijamme, outo kivenjärkäle, on syntynyt, miten tämänkaltainen elämä, tai siis oikeastaan nämä 8 miljoonaa eri elämän muotoa (jos nyt oikein muistan) ovat syntyneet. Yhdestä solusta, vahingossa ilmeisesti, mutaationa ja solun virhekäyttäytymisenä (tässä kohdassa muistutimme Pieterin kanssa toisiamme: höpsistä, sehän oli Jumala, joka meidät ja tämän kaiken loi! Älkää nyt siellä N.G:llä tulko muuta väittämään! Leveä hymy).  Juu. Mutta siis, miten kaikki tämä kehittyi, miten tällaiset aivot kehittyivät juuri meille ihmisille, ja mitä niillä aivoilla onkaan sitten saatu aikaan! Karmeita juttuja, totta kai, mutta myös ihmeellisiä saavutuksia. Aivojen yhteistyöllä. Mahtavin saavutus tähän asti on N.G:n mukaan ollut avaruudessa vuosikymmeniä maapalloa kiertänyt avaruusasema, jonne saapuessaan vierailijat toivotetaan tervetulleiksi heti ovella ja heidät kuvataan portilla, ikään kuin Vikinglinen risteilijät.

Tämä avaruusasema onkin sarjassa eräs mukava kiinnekohta. On astronauttia jos minkin väristä, on miestä ja naista. En edes tiennyt, että asemalla vierailee kaiken aikaa tutkijoita ynnä muita eksperttejä, jotkut ovat monta kuukautta, joku oli ollut yli 2 vuottakin avaruudessa. Maapalloa katsellaan heidän näkökulmastaan ja heidän ajatuksiaan esiintuoden. Miltä tuntuu sieltä kaukaa nähtynä ajatus ihmismielen pienuudesta, sodista, vihasta, itsekkyydestä. Ja tietysti ihmisen olemassaolosta yleensä. Päivällä kaikkialla on vain merta, vihreyttä, lunta, aavikkoa. Yöllä tajuaa, missä ihmiset ovat, se valojen määrä, se sähkön määrä! - Ajattelen mielessäni: kyllä matkailu avartaa!

Mutta sarjassa tietenkin ollaan enimmäkseen maan pinnalla, aavikoilla, vuorten huipuilla, sukelletaan merten syvyyksiin, etsitään yksisoluisia. Bakteereja etsitään myös muilta planeetoilta, josko jostakin löytyisi joku merkki mahdollisuudesta elämään. Samankaltaiseen elämään kuin ihmeellisellä planeetta Maalla. Koska, kuten edesmennyt Stephen Hawkings sanoi: elämä muualla voi olla niin erilaista, ettemme ikinä sitä voisi edes havaita. Alkuaineet ihan jotain sellaista, mitä emme pystyisi tutkimaan jne. (Kröhm, sitähän minäkin sanoin jo kymmenvuotiaana... Tota tota, olisikohan pitänyt alkaa opiskella biologiaa, fysiikkaa tai tähtitiedettä?)

Ja niistä aivoista: jossain aikoinaan Thaimaasta eronneella saarella (vesi nousi ja osa mannerta muuttui saareksi). Uuden, muodostuneen saaren Makiki-apinat jäivät ilman ravintoa. No hups, ei hätiä mitiä, he alkoivat syödä ostereita. Ja kun ostereissa on kova kuori, apinat miettivät hetken ja tajusivat, että kivellähän kuoren rikki saa! Jos siis kivi on tarpeeksi terävä. No, nythän se ei ole temppu eikä mikään. Kaikki saaren apinat herkuttelevat ostereilla kuin parhaassa pariisilaisravintolassa! Mitä noista apinoista kehittyisikään sadan miljardin vuoden kuluessa! - Mutta jonkinlaista "aivo"toimintaa, ilman aivoja siis, on jo korallinpoikasella...

Tämä ihmeellinen planeettamme kiertää Aurinkoa, joka on yksi Linnunradan sadoista miljardeista tähdistä (Wikipedia: 100-400 miljardia tähteä), vastaavia galakseja kuin Linnunrata on, huh... tiedä tuota, menee pää pyörälle.  Niin, etteikö olisi elämää muualla? Mieti vähän!

Keitä me ollaan, miten me ollaan täällä, mistä me ollaan lähtöisin, miksi me yleensä ollaan olemassa? Ihminen ei ikinä lakkaa pohtimasta näitä asioita. Yhä paremmin taidamme päästä perille asian fyysistä puolesta. Tähtitiede, matematiikka ja fysiikka (biologia?) etsivät vastauksia. Tänään oli lehdessä kirjoitus nobelisti Franck Wilczekin saavutuksista: universumin mustat aukot, joita on paljon enemmän kuin muuta materiaa, ne voisivat - saattaisivat siis- koostua aksion-hiukkasista, vaahdosta (nimi kuulema on napattu pesuainepakkauksen kyljestä). Menee jo niin isoksi jutuksi, ettei sitä pikkuihmisen pää kestä. (Minä muuten en halua katsoa edes Google Earthia, koska siinä on OIKEASTI maapallo avaruudesta katsottuna. Rupeaa huimaamaan.)

Paitsi, että en oikeasti ikinä olis päässyt opiskelemaan jotain tällaista elämää suurempaa, oli ehkä pään koossa pitämisen kannalta hyvä opiskella vain ihan näitä tuttuja soteja ja muita lapsilisä- ja kelajuttuja. Plus sitä, että ymmärrettäis toisiamme ja opittais puhumaan. Kuiskaus

 

PS. Opittais puhumaan. Nii-in, sinä meille on toistaiseksi kylliksi haastetta täällä Ihmeellisella planeetta Maalla.

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS