Tänään ajattelin...

Matkailu avartaa

Hollanti on paljon muutakin kuin Amsterdam. Toki se on jännittävä ja mielenkiintoinen kaupunki, mutta sellaisia löytyy tästä maasta monia muitakin. Monilla sydämenään vanha kaupunki, upeat kirkot, museot ja kauppahallit. Ja polkupyöriä! Niitä on pyöräparkeissa aina noin miljoona. Miten ihmeessä se ensiksi tullut saa sieltä ulos omansa?

Merkillistä kyllä, tästä pienestä maasta löytyy paljon tilaa, lukemattomia kävely- ja pyöräilyreittejä, joilla et näe ketään. Vain lehmiä ja härkiä, luonnonkukkia ja puita. Puita joka lajia, korkeita ja runsaslehtisiä. Harmittaa, kun ei tunne läheskään kaikkia lajeja. On tapana tervehtiä kaikki vastaantulevia. Yleensä ihmiset ainakin hymyilevät, monesti vaihtavat jonkun sanan, varsinkin jo ollaan Wayan kanssa liikkeellä.

Eilen, kun palatttiin junalla Nijmegenistä (n. 50 km täältä Cuijkista, molemmat aupungit melko lähellä Saksan rajaa. Vaikka kaikkihan täällä oikeastaan on lähellä...), nuoret kauniit tytöt alkoivat jutella meille. Heillä oli muovimukeissa viiniä ja paoeripusseissa leivonnaiset. Monella muullakin näkyi olevan jotain muuta kuin vettä juomisinaan. Kyselivät Wayasta ja mistä me ollaan kotoisin. Lopulta kaunein heistä uteli, miten me on tavattu ja miten Pieter on muuttanut Suomeen. Muutkin vaunussa olevat osallistuivat pikkusen keskusteluun, olivat ainakin kuulolla, katsoivat kohti ja hymyilivät. Ja huom, kukaan ei ollut humalassa! - Kun juna tuli perille, se kaunein tyttö juoksi perään ja kysyi, saisko hän kyydin vähän lähemmäksi kotiaan, kun on vähän turvatonta ajaa asemalta se pari kilometriä, joka hänellä on kotimatkaa. Vietiin neiti kotiin ja luvattiin tulla käymään hänen vanhempiensa kahvilassa. Varmaan poiketaankin.

Nijmegenissä oltiin vaelleltu Pieterin pojan+avovaimonsa  kanssa ihmismassojen mukana aukiolta toiselle, välillä oli korviahuumaava meteli (= soittoa, lauluja, ihmisäänten kakofoniaa), poikettu ottamaan yksi pieni olut (täällä juodaan vain pieniä), välillä mielenkiintoista katsottavaa ja kuultavaakin: livemusiikkia kukallisiin asuihin pukeutuneelta torvisoittokunnalta tai vanhalta raspikurkkuiselta hipiltä. Maas-joen yli kiivettiin betonista, mutta huojuvaa siltaa pitkin. Sitten mentiin syömään kreikkalaisen Korfu-nimisen ravintolan terassille. Meille tuttu jo aiemmilta käynneiltä. Ruoka oli mahtavaa, tosin tarjoilu hidasta. Mutta kun piti maksaa lasku... Mikään kortti ei käynyt, tarkoilijaparka kutsui omistajan, jolle Pieter oikein tulistui. Pieter läimäytti kortin pöydälle vähän liian äänekkäästi, omistaja puolestaan sai hepulin ja alkoi huutaa, että hänellehän ei läimäytellä. Huh. Minä yritin  siihen väliin jotain. Ei, heille ei credit-kortit kelpaa! Me siihen, että olkoon kelpaamatta, nämä (sekä Visa, että Master) ovat yhdistelmäkortteja, voidaan maksaa sillä debit puolella. Eivät ole, tiesi omistaja, nämä ovat credit-kortteja. Visa on credit! Voi luoja, jo vuosia sitten ovat seka Visa, että Master-card lakanneet merkitsemästä luottoa. Ei enää sanota, että vingutetaan visaa. Onneksi Pieterin poika ja avonsa olivat mukana ja lasku saatiin maksettu. Lähdettiin terassilta (näkymättömät) ovat paukkuen etsinmään automaatteja (näilläkin näkyy niitä enää olevan yksi 5 km säteellä), että saatiin heille maksettua. Perässämme tuli joitakin saman ravintolan asiakkaita, jotka pysähtyivät päivittelemään omistajaa ja heidän systeemeitään. Nyt aamulla Pieter tsekkasi, mitä arvostelijat ovat sanoneet ko. ravintolasta. Kovin on huonot arvostelut, joihin me nyt lisätään omamme...

Että sellaistakin. Yhdessä isossa kempparissa (ketju) eivät myöskään kortit käyneet. Pitään näköjään olla aina rahaa mukana tässä modernissa maassa... Täällä kyllä kerätään muoviroskat portin vierestä kerran viikossa ja kaupassa on desipyyhe-automaatti ostoskärryjen kädensijan puhdistamiseksi (muistuu mieleen: Etelä-Koreassa oli ostareissa muovipussit ovensuussa sateenvarjoille, pienille lyhyet ja isoille pitkät ja vartija tuli perään sanomaan, jos aikoi sisälle märän sateenvarjon kanssa!) ja Zeeman-kaupasta saa eurolla mukaansa tilavan nailonkassin, jonka voi viedä takaisin, kun se likaantuu tai jos muuten vaan kyllästyy siihen {#smileys123.tonqueout}, maksavat sen euron takaisin, mutta pankkisysteemit näkyvät tulevan jälkijunassa.

Lomaa on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon (mitäs me eläkeläiset!), monet kaupungit odottavat: Middelburg, Rotterdam... kävely- ja pyöräilyreitit. Pieter jo katteli asuntoja tuosta lähistölle rakennettavasta talosta, 120 neliötä, vuokra rapiat 700... Noh, ehkä ei tällä iällä. 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS