Tänään ajattelin...

Kissaikävä

Koira on kiva. Nöyrä ja ystävällinen mäyräkoiraneiti Olga oli ihana tapaus, pikkuhiljaa se siitä pyöristyi todelliseksi makkaraksi eksäni suosiollisella avustuksella. Älä anna sille mitään pöydästä! minä komensin. En en, en tietenkään anna, eksä lupasi. Mutta kuinka ollakaan, jos ihan vähän, pienen palan, ihan vaan murun, kun se niin anovasti katsoo... Vaan minuapa ei katsonut, oli neiti oppinut, että tuo on kylmä ja julma, ei helly, vaikka kuinka tuijottaisi pää kallellaan. Mutta sen kanssa pääsee metsään ja lenkillekin.

Wayakin on kiva, super-intiaanikoira, rotu on säilynyt alkuperäisenä kennelin pitäjäsuvun ponnistusten ansiosta. Siitä näkee sen intiaaniperimän, joka on aikoja sitten siirtynyt geeneihin: hiivitään ja piileskelleään. On hauska seurata, miten Waya kiitää kuin aavikon tuuli, matalana kuin shakaali, puu takaa toisen taakse, pensaan takaa kiven taa, katse on tiukkana kepissä, jonka isäntä kohta sinkoaa kädestään kymmenien metrien päähän metsikköön. Sinne se ryntää etsimään, löytää ja viilettää saalis suussaan ylpeänä ohi. Ei anna, ei luovuta vaikka mikä olisi. Kolmen vuoden uurastuksen tuloksena se on kuitenkin antanut jo niin paljon periksi, että saattaa tipauttaa kepin muutaman metrin päähän isännän jaloista ja sitten taas piiloon.

Koirat on ihan ok, mutta taidan sittenkin olla enemmän kissa-ihminen. Kissat on haasteita, sellaisen kun saa osoittamaan kiintymystä, niin tuntuu kuin olisi voittanut isommankin rahamäärän lotossa. 

Kun Simo tuli meille, se oli uhmakas ja itsepäinen. Vihamielinenkin. Sitä selvästi otti päähän, että piti asua ihmisten kanssa, tosiasiassa se olisi pärjännyt yksinkin, se ei kertakaikkiaan tarvinnut ketään. Luultavasti kävi jonkinmoista henkistä taistelua sisällään, antaako sen verran periksi, että tulee aina silloin tällöin kotiin... hm, saisihan ruokaa säännöllisesti, olisihan lämmintä ja mukavaa. Noh, ehkä siis. Joskus se oli öitä poissa, toi kotiin kuolleen jäniksenpojan, toi maalla sänkyni alle kyykäärmeen sihisemään, toi kerran elävän lokinkin... Esitteli saaliit aina ylpeänä kotiväelle. Olga-neitiä se alkoi pomottaa jo heti pentuna. Olga, nöyränä luonteena, oli siitä vain hyvillään. Olgasta ei ollut pomoksi, hän oli mieluummin alamainen. Olgan vieressä Simo tykkäsi nukkua, kylki kyljessä, joskus kaulan päällä, joskus tassu koiran ympärillä. Ihmisten sänkyyn ei tullut, ei edes houkuttelemalla. Simo selvästi halveksi ihmisiä tai ainakin piti heitä alempiarvoisina.

Olga lähti koirien taivaaseen 14 vuoden korkeassa iässä. Simo etsi häntä, kävi usein nuuhkimassa Olgan sänkyä, tuijotti minua kärttyisen näköisenä: mitä te halvatut olette tehneet minun bestikselleni?  Simolle otettiin uusi kaveri, samaa rotua tällä kertaa (Simohan oli jalosukuinen abessinialainen, faraoiden lemmikkejä), Eetu-kissa. Voi luoja! Eetua ei välillä kissaksi tunnistanut muuta kuin äänestä, niin oli koiramainen luonteeltaan. Naukuminen oli miltei jatkuvaa, se istui läheisyydessä ja naukui. Sen piti päästä syliin, sitten se oli tyytyväinen. Eikö äiti ollut hellinyt tarpeeksi? Kyllä se Simon kanssa tuli juttuun, paapoi isoa veljeään, nuoli ja hoiti kuin muumimamma. Simo nyt ei pahemmin piitannut, mokoma kiusankappale, mutta olkoon.

Eetu kiipesi puuhun eikä osannut alas, Simon puuretket taas sujuivat kuin pantterilla. Marja- ja sienimetsään saattoi ottaa vain Eetun mukaan, se seurasi minua kuin hai laivaa, naukui ja istui määttäällä odottamassa, että matka taas jatkuisi. Simo taas kulki perässä vaan osan matkaa ja karkasi sitten omille teilleen, huimiin seikkailuihin. Häntä oli mentävä huhuilemaan joskus tuntien päästä. Tuli, jos huvitti. 

Kun asuin yksin Savelassa, Eetu tuli aina yöllä sänkyyn, polki hiusten päällä, käpertyi tyynylle. Simo tuijotti halveksivasti kynnykseltä, kerran alentui hyppäämään jalkopäähän. Halusi varmaan kokeilla, mitä ihmeellistä tässä ihmisten sängyssä nyt oli, kun tuo typerä velipoika sinne aina pyrki. Sen sijaan aamukahvipöydässä olivat molemmat, hyvä, etteivät kupistani juoneet, lehden luvun ainakin pilasivat. 

Kun Pieter ilmaantui kuvioihin, muuttuivat tavat. Pieter ei kehdannut sanoa, että kissat eivät olleet hänen juttunsa, kauhisteli vain mielessään, että niiden sallittiin tulla pöydille ja sohville. Huomautteli ja ihmetteli. Selitin nolona, että olen kyllä sanonut niille, mutta ne eivät usko... Pieter kun sanoi, niin johan sana kuului. Ei enää pöydille, ei enää sohville! Vai eivät kissat opi! Simo oppi välittömästi, hän ei enää ottaisi sitä nöyryytystä, että hänelle huudettaisiin ja ajettaisiin pois. Eetu sen sijaan tuli sohvalle, kun Pieter ei ollut paikalla, tiesi, että minun sanomiseni eivät tarkoittaneet mitään, niistä ei tarvinnut välittää.

Kun Simo oli jo vanha, se alkoi lopultakin tulla minun lähelleni, tuli tietokoneen viereen, kun kirjoitin, joskus harvoin puski jalkaan tai käsivarteen. Lopultakin olin saanut sen kiintymään minuun. 

Nyyh, nyt ei ole kissaa, on vain koira, joka leikkiin kätsis käts käniä (ks intiaanikoira Waya-osio) ja murisee pimeällä. 

Tekisi kyllä mieli ottaa kissa, Wayalle kaveriksi. Tai itselleni. Harkitaan. Siihen saakka saan tyytyä tyttären ihanaan harmaaraitaiseen Valmaan, joka selvästi ilahtuu näkemisestäni. Hyppää alas sohvalta ja tulee puskemaan jalkaa.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS