Tänään ajattelin...

Taas se on mielessä,

kuolema nimittäin. Tällä iällä ei voi välttyä, ihmiset ympärillä kuolevat, kuolinilmoituksissa oma ikä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja jos pois lähtenyt on ehtinyt korkeampaan ikään, käy mielessä, millaistahan se loppuelämä tuollakin mahtoi olla. Vieläkö ajatus juoksi? Entä jalat?

Eräs ystävä on vakavasti sairaana, tuntuu valmistautuvan lähtöön. Noh, eihän sitä tiedä, miten  ne nykyajan keinot purevat. Saattaa olla, että kuitenkin vielä elonpäiviä riittää. Joka tapauksessa, puhuimme kuolemasta. Hänelle elämän jatkuminen tarkoittaa pelkästään biologista jatkuvuutta: lapsissa ja lapsenlapsissa hänen geeninsä elävät edelleen. Niinpä. Eihän siihen voi sanoa mitään. Paitsi, että JOS se on niin, niin asia on ok.

Solut, proteiinit, dna, geenit... Mutta mistäs se sielu sitten muodostuu? Mikä ihme se sielu oikein on, tietoisuus, vaistot...Ajattelu, tunteminen, rakkaus, kateus, suru, masennus, kaikkiko on vain aivosolujen välittäjäaineita? Miksi ne välittäjäaineet sitten vaihtelevat, niiden määrä ja laatu? Mikä sen saa aikaseksi? Kun näet kissanpennun (eilen sotamuseon lähellä, valtavan puun oksilla ja juurilla kuljeskeli pieni yksinäinen kissanpentu, vähän kämmentä suurempi), se herättää tunteita. Kun näet pahoinpidellyn tai pahoinpitelyn, eikö mikään värähdä mielessäsi? Mikä sellaisen saa aikaan? Kylmät väreet, vaikka ei tuuli puhalla? Kun vauva katsoo hymyileviä kasvoja, se itsekin alkaa hymyillä. Miten niin? Kemiaa, kemiaa! Niin tietenkin, mutta miten sellainen kemiallinen reaktion syntyy niin äkkiä pelkästään silmien välityksellä. - Siispä tämä "tiedenainen" tässä uskaltaa epäillä, että kaikki tässä maailmassa olisi selitetty. Että esimerkiksi, kun ihminen kuolee, tietoisuus häviäisi. 

Jo aiemmin olen kertonut, että uskon vakaasti kuoleman jälkeiseen elämään, siis muutenkin kuin geenieni jatkumisena lapsissa ja lapsenlapsissa. Pieter ei usko, vaan hänkin tivaa todisteita. Miten todistat sellaisen, johon eivät meidän tähänastiset todistuskeinomme päde? Ei kliiniset kokeet, ei matematiikka, ei edes psykologiset testit. Turha tässä yhteydessä muistuttaa, että vuonna yksi ja kaksi ei olisi mitenkään voitu todistaa, että maailma on eritaajuisia säteitä täynnä, valoa, lämpöä, ääntä...Ei auta puhua wifistä, kännyköistä, satelliiteista, infrapunasta, hologrammeista, keinoista laskea nopeuksia tai vaikkapa etäisyys kaukaisimpaan tähteen. Merkilliset asiayhteydet, tulevevaisuuden ennustaminen, oudot unet, yhtäkkinen kukan tai sikarin tuoksu suljetussa huoneessa, kaikki vain sattumaa tai kuvittelua? 

Mistä se kuvittelu sitten muodostuu? Miksi toisen kuvittelu on erilaista kuin toisen? Miksi toinen on rohkeampi kuin toinen? Miksi toisen aivot tuottavat taidetta, toisen tiedettä ja kolmannen eivät mitään sen kummempaa? Mitä on henki ja henkisyys?

Melkein sanoisin mieluummin: todistakaa minulle, että kaikki loppuu kuolemaan.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS