Tänään ajattelin...

Seuraavaan ulottovuuteen

Siis... eihän sitä voi - eikä varsinkaan sovi - edes ääneen sanoa, että seuraavat juhlat meidän ikäisillä ovat hautajaiset, ystävien ja ne omat. Vähän on jotenkin outoa ajatella, että niin se on, siksipä sitä ei ajatellakaan. Ensin olivat synttärit, kunnes niitäkään ei enää pidetty, ne olivat niiiin lapsellisia! Sitten oli riipijuhlat, ylioppilasjuhlat, häät, ristiäiset, sitten kuului taas pitää synttäreitä oikein kelpo pönötyksen turvin, eläkkeellepääsypippalot... 

Mutta nyt kun vanhuus on väistämättä edessä, sitä huomaa vähän väliä jotain, joka siitä muistuttaa. Lonkka vihottelee, silmät kuivuvat, yhtäkkiä ei sekunnin verran muistakaan, miksi minä olen tässä, mihin olinkaan menossa... Yhdellä tätä, toisella toista. Yksi entinen ystäväni kuului juuri kuolleen, 69-vuoden iässä!  Joillakin on vaikea sairaus, joillakin dementia jo pitkällä, rollaattori on monen tuki ja turva. Parasta siis vain unohtaa huolet ja se, että tiimalasissa on hiekkaa valumassa paljon vähemmän kuin mitä siihen alapuolen kekoon on kertynyt. On vaan hyväksyttävä, että näin on elämän kulku aina ollut. Vielä ei ikuista elämää ole keksitty, vaikka sen mahdollisuutta vissiin kehitellään. Nyt voidaan vaan toivoa kivutonta loppua, niin kuin on tapana toivotella kanssaihmisille vuoden viimeisinä päivinä. Ikuinen elämä, aika kammottava ajatus, vaikka elämän loppumisenkin ajattelu on monesta aika kamalaa ja pelottavaa. 

Olin juuri entisen esimieheni 90-vuotiaspäivillä. Oli kiva mennä ja olin tosi tyytyväinen, että menin. Meitä oli OAJ:stä vain neljä. En tiedä, montako oli kutsuttu. Monen oli varmaan vaikea lähteä kauas Savonlinnaan keskellä talvea, hirveän pitkä matka, eikä mitään muuta tekemistä siellä. Savonlinna on ikävä paikka talvella, varsinkin nyt, kun opiskelijatkin ovat sieltä kaikonneet. Taksikuski pohdiskeli, mitä pitäisi tehdä, että jotain virtaa saataisiin niihin 10-11 kuukauteen, jolloin kyläpahanen on melkein kuollut.

Mutta synttäreillä oli lämmin tunnelma, oli kiva nähdä, että päivänsankari, aikamoinen persoona, oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tuossa iässä! Se antaa toivoa siihen, että ehkä on mahdollista elää terveenä siihen päivään, kun se viimeinenkin tiimalasin yläpuolen hiekanjyvä putoaa, ja ihminen siirtyy seuraavaan ulottuvuuteen. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

11.04 | 13:57

Kiitos Kaarin. AIVAN kelvot pohjat, nyt vain näkymä ns. ETUsivustasi.

...
26.03 | 15:30

Luit ja itkit, itkit ja luit... Niin Sinulta kuullostavaa! (y)

...
19.03 | 20:36

Jos haluat vielä lisää tietää', kirjoita s-postiini.

...
19.03 | 20:34

Kaksi kuukautta kesti, Nyt on ollut silloin tällöin samanlaisia tuntemuksia. Kuulo palautui, kun olin saanut kortisonia, kuulema vain 30 %:lla palaa ennalleen.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS