Tänään ajattelin...

Hallitus-parka

Ei käy katteeks! Onpa ollut paljon negatiivisia kirjotuksia uuden hallituksen ohjelmasta. Muutama ystävänikin on arvostelut ja epäillyt. Eräs sanoi muistavansa Rinteen jo työmarkkina-ajoilta. Lupasi kyllä paljon, kuulema, mutta toteutumisen kanssa oli niin ja näin. Jaa-a, minuun, joka olen optimistinen (voit myös halutessasi lukea: sinisilmäinen), hallituksen innostus ja positiivisuus tarttui tuota pikaa.

Työllisyys nousuun? Jos Sipilän hallituksen aikaan syntyi 120 tuhatta uutta työpaikkaa ja nyt pitäisi syntyä vain puolet siitä, että tavoite 75 %:n työllisyysasteesta toteutuisi, niin minusta se kuulostaa realistiselta. Mutta urakkaa riittää, en todellakaan kadehdi ministereitä. Silmätikuksi joutuu Rinteen ohella mm. Timo Harakka.

Oppivelvollisuuden jatkaminen 18 ikävuoteen näkyy myös paljon jakavan mielipiteitä. Kaikilla on se oikea tieto:  hyvä kun mahdolliset putoajat saadaan napattua kiinni ennen putoamista tai että: ei tule onnistumaan, hukkaan heitettyä rahaa! Tietenkin asialla on puolensa ja puolensa. Joku kehittyy juuri noina parina vuotena aikuisuuteen ja vastuuntuntoon. Ei ole tarvinnut jäädä hylkypäätös kädessään masentumaan: mihinkään en kelpaa, ihan sama, antaa olla, tuleehan sossusta kaljarahat kuitenkin. Kun toisen asteen opinnot on saatu vauhtiin, haluaa ehkä jatkaa, ehkä jopa innostuu tulevaisuudestaan. Itse olisin kyllä ollut hukassa ilman vanhempia, jotka pitivät jatko-opintoja (minun kohdallani lukiota) itsestään selvyytenä. Kun vielä yliopistossakin ihmettelin, miten sitä nyt sitten opiskellaan, mitä täällä pitäisi tehdä? Kesti aikansa, ennen kuin oivalsin. Jos olisin jäänyt "heitteille" 16-vuotiaana, ties missä olisin makkaranleimaajana (ammattinimike, tuskin sellaista edes oikeasti on, joka oli äitini mielestä se kaikkein alin! Sitä nimikettä hän aina tarjosi meille lapsille, jos ei koulu tuntunut maistuvan!).

Tytär, joka opettaa Omniassa lähihoitajia, huokasi alkukesän kiireidensä keskellä (loputkin valmistujat piti saada jättämään viimeiset opinnäytteensä!): jaahas, sen sijaan, että me voitais potkia ne laiskimukset pellolle, kun ei jälkeä vaan synny, vaikka niitä kuinka yrittäisi motivoida ja kannustaa, meidän pitää tulevaisuudessa katsella täällä niiden lorvimista 18 ikävuoteen asti. Hän kaipasi lisää opettajavoimia, koska opetus on liian harvojen harteilla ja byrokratiaan sekä tekniikkaan hukkuu ihan liikaa kallista työaikaa.

Muistan jo kaukaiselta työajaltani OAJ:ssä, miten tärkeänä itse näin  opinto-ohjaajien roolin. Heillä oli ihan liian vähän aikaa oppilasta kohti. Muutenkin tukiopetus ja erityisopetus olisivat niitä keinoja, joihin panostamalla voitaisiin (EHKÄ) ehkäistä  yhteiskunnan raiteilta putoamista.  Varhaiskasvatuksessa luodaan jo pohja, myös huonommista lähtökohdista ponnistaville pikkuihmisille pitää olla enemmän aikaa, yksilöllistä huomioimista. Kun ihminen pienestä pitäen tiedostaa, että minä olen hyvä, minä osaan, minä ole arvokas, opin ja ymmärrän, niin ehkäpä silloin saavutetaan jotain tulevaisuudessa. Vihan poistaminen, toisten kunnioittaminen, ymmärtäminen ja arvostaminen, missä sinä muuten niitä opit, ellet päiväkodissa ja (ala)koulussa?  Ja työn arvostamista. 

Kaiken aikaa on tietysti esillä vanhat riidat: mitkä aineet koulussa ovat tärkeitä, humanistiset vai teoreettis-käytännölliset. Filosofia, historia, kielet, matematiikka, biologia tai ehkä sittenkin taideaineet? Kun rahaa on rajallisesti, mikä laitetaan etusijalle? Arno Kotro kysyi blogi-kirjoituksessaan (luin aamuyöstä fb:sta) käydäänkö koulua elämää vai elinkeinoelämää varten.  Seurasi mieletön määrä kilometrien pituisia kommentteja (ilmeisesti) opettajilta. Itse kyllä näen, että molempia varten koulua käydään. Opitaan elämää, arvoja, opitaan tietoja ja taitoja. Elinkeinoelämä on se, joka leivän antaa, yleissivistys takaa sen, että sitä harjoitetaan hyvin, oma ja muiden etua kunnioittaen. Tasapainossa ja ymmärtäen, mitkä asiat ovat todella tärkeitä. Niitä on mielestäni juuri nyt varsinkin ilmaston muutoksen torjuminen. Se maksaa ja maksaa paljon (koska oikeasti ollaan jo myöhässä), ne rahat ovat varmasti poissa sinulta, minulta ja Hentun Liisalta. Se on kärsittävä nahoissamme, itse olemme syyllisiä.

No, mutta lyhyestä virsi kaunis, tai aika pitkähän tästä nyt tuli. Joka tapauksessa, paljon onnea uudelle hallitukselle. Jaksakaa, pysykää positiivisina, minä luotan teihin!

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Tiia | Vastaa 09.06.2019 18.57

Hyvä kirjoitus mutta eiköhän myös kotona olevat lapset opi taitoja kun opetetaan ja luodaan sosiaalisia tilanteita, päiväkoti ei ole ainoa paikka niitä oppia

Kaarina 09.06.2019 23.05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS