Talomme ilmoitustaululle oli ilmestynyt uusi viikko-ohjelma. Fontti oli varmaan kokoluokkaa 6, enintään 8. Heti tuli mieleen: laitanpa tuohon päälle lapun, jossa teksti: "eikö millään olisi voinut pienemmällä
laittaa!" Ja tietenkin nimettömänä.
Samassa tupsahti mieleen toinenkin ajatus: miksi heti ärsyttää, miksi pitää heti reagoida epäasiallisesti. Enkö voisi kirjoittaa ystävällisesti lappua: ”Voisitko
printata tämän vähän isommalla, ettei tarvitsisi laseja kaivaa esiin!” Sitten hymynaama ja oma nimi alle, ehkä vielä huoneiston numero. Pesutuvassamme on vähän väliä joitakin kiukkuisia lappuja
milloin mistäkin syystä. Samaahan valitetaan nettikirjoittelusta. Ilkeyksiä vain ladellaan, toinen toistaan häijymmin! Netissä kun kerrotaan mikä hyvänsä uutinen, niin eikös jo ala solvaajien kilpakirjoittelu! Entäs
sitten liikenne! Pieterille kaksi kolmesta kanssa-autoilijasta on idiootteja, epäilen, että samoin hän on sitä monen mielestä. Joskus saan toden teolla hyssytellä, kun on vähällä tulla kilpa-ajo. Joku on ärsyyntynyt
ohituksesta, kieppaa eteen ja jarruttaa sitten äkisti. Pieterin saisi helposti ärsytettyä mukaan leikkiin, joka voi kääntyä todella vaaralliseksi! Kun sanon, että ajattele nyt, ei se ehkä töpännyt tahallaan,
on vain yhtä surkea ajaja kuin minä, tekee vahingossa virheen, niin Pieter yleensä rauhoittuu.
Olin eilen kuuntelemassa videoesitelmää, jonka piti Kanadassa asuva henkinen opettaja Eckhart Tolle (muistat kirjan: Läsnäolon
voima, 1997). Hän muistutti tutusta totuudesta: joku ilmiö, asia tai henkilö ei ole ärsyttävä, se vain on (olemassa). Sinä itse ärsyynnyt siitä/hänestä. Sinä itse valitset mielentilasi ja reaktiosi.
Sen kun muistaisi!
Pohdin taas vaihteeksi näitä vihapuheita, kulttuurieroista johtuvia, eri uskonnoista/uskomuksista johtuvia. Lehdessä oli lauantaina essee, jossa vertailtiin äärioikeistolaisten ja jihadistien
puheita ja kirjoituksia. Miten samanlaisia ne ovatkaan! Versoavatko vihapuheet jostain ihmisen geenissä piilevästä kiukusta, joka pitää purkaa jotenkin ulos. Sille löydetään aina kohde, joka riippuu omasta lähtökohdasta.
Uskontohan on ollut lyömäase iät ja ajat. Usko. Niin sanottu usko. Minun uskontoni ja jumalani on se ainoa oikea. Joka muuta väittää, on luopio, jolle on parasta vähän antaa opetusta. Joskus jopa päästää
hänet päiviltä, että sitten saisi kunnon kurinpalautusta siellä taivaassa/paratiisissa/helvetissä. Ihan oikein moiselle hyypiölle! Vai mitä?
Lapsenlapsi (musiikin ohella tällä hetkellä innostunut
elokuvista) toi katsottavaksi Martin Scorsesen elokuvan Silence. Se kertoi portugalilaisista jesuiittamunkeista, jotka toivat (= tuputtivat) kristinuskoa japanilaisille 1600-luvulla. Hieno elokuva! Japanilaiset valtaapitävät eivät yhtään
pitäneet käännytystyöstä, koska heillä oli jo oma buddhalaisuutensa. Siinä uskonnossa ei ole jumalaa, eikä palvota kuvia. Ihminen itse on tärkein, ihmisen tulee pyrkiä valaistumiseen. Siihen tilaan päästään,
kun kärsimys loppuu (tästä puhui myös Eckhart Tolle). Verisesti käännytettiin tai vastustettiin sitä tuputtamista puolin ja toisin. Oltiin horjumattomasti (muka) kristittyjä! Vahvoja uskossa. Mieluummin kaula katki,
kuin olisi poljettu Jeesuksen kuvan päälle. Fiksuin jesuiitoista kääntyi buddhalaiseksi. Hän oivalsi jotain uskosta ja viisaudesta. Nimittäin, että vaikka kuinka rukoilisi, Jumala ei koskaan vastaa. Sitä tarkoittaa Scorsesen
elokuvan nimi: Silence (Hiljaisuus).
Samanlaiseen loputtomaan taisteluun minun uskontoni, sen ainoan oikean, puolustamisesta, perustuvat tämänkin päivän vihapuheet ja –teot. Kristikansa kuitenkin on jo sen verran maallistunutta,
ettei yleensä vetoa Raamattuun tai muutenkaan uskontoon (lahkoja lukuunottamatta), he ”tyytyvät” vain vihaamaan ihan vihaamisen ilosta. Toinen osapuoli sen sijaan tietää tarkalleen, mitä jumala on sanonut ja käskenyt
tehdä. (Perusteltu kritiikki on eri asia, mutta jos sitä yrittää, niin leimoja lyödään heti. Tästäkin oli Hesarissa juuri pitkä artikkeli.)
Varmaan se on vain niin, että jos tämä planeetta
selviää ilmaston muutoksesta hengissä ja täällä on vielä ihmisiä tuhannen vuoden kuluttua, voimme pilven reunalta seurata, minkä sorttisten uskontojen/uskomusten kiihkomieliset puolustajat silloin taittavat peistä
tai lähettävät myrkkypilviä toistensa niskaan.
Kun ihmisluonto todella näyttää olevan sellainen, että toisten mielipiteet, ulkonäkö, tavat, pukeutuminen, uskonto, kieli ja ties mikä kaikki
nyt vain yksinkertaisesti ärsyttää. Ärsyttää ihan pirusti.
PS. Olin menossa alakerran kuntosaliin vähän
pyörää polkemaan. Edellinen käyttäjä oli vääntänyt satulan korkeuden säätimen niin tiukkaan, etten saanut sitä liikkumaan. Jäi pyöräilemättä. Sen sijaan menin kotiin kirjoittamaan
lappua, johon olisin nimettömästi halunnut kirjoittaa: "Senkin saatanan valopää, ajattelisit vähä, jos siellä korvien välisellä pururadalla nyt yleensä mitään liikettä näkyy, ja löysäisit
lähtiessäsi satulan korkeudensäädintä, että muutkin voisivat pyörää käyttää! ", mutta
sitten kuitenkin kirjoitin: "Hei sinä pitkä voimamies, löysäisitkö ensi kerralla satulan korkeudensäädintä, että me voimattomat ja lyhyenlännätkin päästäisiin kuntopyoräilemaan !
"
Tiedän, että edellisen kaltainen viesti olisi aikaansaanut sen, että ruuvia olisi edelleen kiristetty niin, ettei se enää koskaan
olisi siitä mihinkään liikkunut. Ja minä taas olsin vakoillut, kuka mokoma kuntoilija on ja kirjoittanut yöllä sen oven graffiteja täyteen.