Tänään ajattelin...

Painonpudotuksen tuskaa

Pitäis kai sanoa, että on se myös iloa. Mutta helppoa ei ole. Kaksi ja puoli kuukautta mennyt ja vasta vajaa 5 kg hävinnyt. Sokeri ja jauhot on kyllä unohtuneet, mitä nyt taikinakulhoja olen kaapinut. Se on jotenkin liian helppo asia unohtaa, kun Pieterille leivon raparperi- tai mustikkapiirakkaa. Valmiista piirakasta pidän näppini erossa, mutta se taikina! Muutaman palan tummaa suklaata olen myös salaa näpistänyt sekä syönyt joitakin ylimääräisiä hedelmiä. Annoksia en ole jaksanut punnita. Se on niin vaikeaa, kun ruoka on usein sekoitus vihanneksista  js proteiinista.

Entäs vierailut? Jos emäntä on pannut parastaan. olisi todella epäkohteliasta ruveta siinä valikoimaan ja nyrpistelemään. Kun ei ole sairautta tai allergiaa. Jauho- ja sokeriaddiktiota ei vielä tunnusteta sairaudeksi. Entäs kun meille tulee vieraita? Silloin on helpompaa. Voin  kyllä tehdä puolukkarahkaa, jossa on stevian sijasta sokeria, mutta itse sitä ei ole pakko ottaa.

Eilen kyllä otin. Pelmahti nimittäin yllättäen israelilainen pariskunta pihaan. Yöpaikkaa etsivät. Meidän Pikku Karhu oli vapaana, joten sopihan se. Heillä ei ollut ruokaa mukana, joten minäpä siitä kokkaamaan. Kyselivät syödessä, josko saisivat jäädä toiseksikin yöksi. Ajatelkaa, yli 5-kymppiset ihmiset olivat seikkailemassa Suomessa. Noin vain extempore päättivät lähteä  Suomeen Tallinnasta, jossa olivat konferenssissa. Ennen eivät olleet käyneet. Rouva opettaa maisema-arkkitehtuuria yliopistossa, joten Suomen maisemat todella kiinnostavat. Tänään sitten viedään heidät saaripiknikille. Sinne on mukana makkaraa (tietenkin! Mutta on varmistettu, että syövät sianlihaa), kalapullia, salaattia, voileipiä (itselle mantelijauhosta leivottuja, muille oikeaa kaupan leipää), banaanimuffinseja (ei minulle), kahvia, omenanapaloja. IHan hyvät eväät ja itsellekin bright-line-eating- rajojen sisällä pysyvää.

Edelleen olen innostunut tästä ruokailusysteemistä ja suht helpoltakin se tuntuu. Silloin tällöin muistutan itseäni, että olen jo ihan kylliksi makeaa elämässäni syönyt, nautiskellen ahminut monta munkkia ja korvapuustia, suklaalevy ja -patukkavuori täyttäisi pienen komerin, jos kaikki syömäni laskettaisiin, verenpainen nousee pilviin jo sen lakumäärän ajattelemistakin, johon olen elämässäni sortunut. Niitä voin vain muistella. Mutta joossakin se raja on! 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS