Naapurin mies jupisi pihalla, että vois jo tuon sotajargonin jättää; aina vaan synkistellään noissa itsenäisyyspäivän juhlissa. Juu, no, vissiin niin, mutta juhlapukukavalkaadin jälkeen siirrytään
sentään jatkoille!
Jenny oli kaunis, veteraanit töpinöissään (mikä on minusta aivan fantastista, arvostan heitä suuresti) mutta siten siirryttiin jatkoille. Jos kaipaa jo muutosta ja iloisempaa tunnelmaa, eihän
sitä tartte kauempaa hakea. Yhtäkkiä ollaan nuoremman väen bileissä.
Samu Haberista olin tuskin koskaan kuullut ennen kuin tutustuin häneen lempparissani "Vain elämää"-ohjelmassa. Mikä tähti!!!
Entäs Ellinoora (olikohan se nyt näin?), tyttö tuolta over the rainbow (ei vaalenpunaisine hiuksineen ole kuitenkaan rainbow-populaa). Mutta lahjakas, kivat kappaleet. OIkeastaan upea. Tulen seuraaman häntä pilven reunalta, haluan
nähdä hänet omassa iässäni 🙂.
Nyt tuli juuri Samu Haberin esittämä Bye Bye Hollywood Hills, kuulema super hit. En koskaan ennen in my life ollut kuullut. Eikä ollut yhtään mitään. Ei
mitään. Entiset vanhat melodiset melodiat:, Heijjaa ruussut, Katariinan kamarissa, Kallavesj, Savonmuan Hilima, Kodin kynttilät jne---Tai ehä Takarivin Taavi Ne oli jotain. Niitä hoilattiin tunteella. Niissä oli/on sitä jotain---Oi
muistatkos Emma. Tai kun haluttiin ollaan up-to-date, hoilatiin Kaija Koota.
Nyt on otettava hattu kauniiseen käteen ja myönnettävä, että me ollaan jo edellistä tai sitä edellistä sukupolvea. PIru
vie, ettei oltais noita vanhoja pieruja. TV:stä kuuluu just Riku Niemisen esittämänä Juicen lauluja. Ne sentään säilyvät varmasti meidänkin jälkeen seuraaville sukupolville. Vai säilyvätkö?
Jos kukaan ei niitä laula, ei hoilaa. Mies ei ymmärrä, veli ei halua, lapsenlasta ei vois vähempää kiinnostaa.
Mutta itsenäisyys, onhan se aina vaan juhlimisen arvoinen asia. Oman isän sanottiin olleen 6 vuotta
sodasssa: armeija. talvsota, jatkosota. Aikamoista. Tai siis, ihan käsittämättömän järkyttävää. Kumpa me ja meitä nuoremmat sukupovet tajuis, miten hienosti ne selvisivät, säilyttivät meille
isänmaan, jonne me myös voidaan pelastaa niitä. joita vainotaan. Jossa on tilaa ja työtä. Me ei koskaan unohdeta.
Mutta ollaan avoimia noille samuhabereiile, ellinoorille ja rikuniemisille. Kuunnellaan ainakin,kun lapsenlapset
niitä soittaa ja niistä kertoo.