Kunnon vanha sanonta. Kyllä vanhat ihmiset sitten on viisaita! Eli siis me itse, kun se on nyt meidän vuoromme lukeutua näihin vanhoihin ja viisaisiin. Monihan tun tuu ottaneen itseensä, kun raja on vedetty 70:een. Eivät
tajua, että elimistö se todellakin vanhenee, vaikka kuinka olisi priimakunnossa ja henkisesti nuori. Eikä ehkä olisi järkevää ilmoittaa, että "kaikki 70 vee ja yli, pysykää kotona, ellette tunne olevanne sitä
nuorempia."
Törmäsin valitukseen, jossa joku surkutteli yli 8-kymppisen sukulaisensa puolesta, kun tämä pyyteli anteeksi että on yleensä lemassa ja nyt juuri niin isoksi vaivaksi yhteiskunnalle. En kyllä ymmärrä
yhtään. Miten niin me oltaisiin vaivaksi? Meitähän pyritään suojelemaan, ja sitäpaitsi jokainen tulee vuorollaan vanhaksi. Nyt vain on tämä aika: vanhat ovat isommassa vaarassa ja siksi meitä kehotetaan välttämään
kontakteja. Mikä vaiva se nyt on meille tai muille? Nuoret saa nyt vain auttaa tai yhteiskunta, samoin kuin nuoria autetaan tarvittaessa, sitten kun he ovat vanhoja.
Mutta piti ihan muuta asiaa. Olen huomannut, että opettajat ovat todella
joutuneet näyttämään kyntensä (tytär vitsaili, että pitääpä käydä manikyyrissä, että kehtaa näyttää). Tehtävää pukkaa koululaisille ihan mahdottomasti!
Mitä se vaatii opettajilta. OPetushallituksella on mahtavat opetuspaketit (kiitos heille ja alihankkijoille!), mutta koulu tasolla on hallittava Wilmat sen muut järjestelmät.
Tytär, joka on ammattikoulun opettaja, on sanonut,
että ei ikinä olisi opetellut mokomia systeemejä, jollei olisi pakko. Nyt on kaikenmaailman virtuaaliluokat ja webinaarit rakennettava ja opeteltava. Koko liuta teknista tietoa on ollut hankittava muutamassa päiväsää. Minäkin
olen ollut koekaniinina: "Kuuluuko, kaikuuko, näetkö kuvani, näetkö kollegan kuvan?"
Lisäksi hän on joogaopettaja, jolla on tunteja kansalaisopistossa. Siitä vaan joogavideota tekemään! Sekin ihan uutta,
mutta hyvin onnistui.
Mutta pitkiä päiviä on tyttärellä ollut! Joku rehtorin info alkaa kello 8.15, joku seminaari kello 9. Opiskelijoiden yksittäisiä tapaamisia, luentoja, kuulusteluja. Kello 17 on saattanut päivä
olla ohi. Kaikki harjoittelut on peruutettu, joten moni asia menee uusiks niin opiskelijoilla kuin opettajillakin. Eipähän tarvitse ajella ympäri Uuttamaata, niin kuin normaalisti, kun opiskelijat harjoittelee erilaisissa laitoksissa melkein
Lohjalta Mäntsälään.
Mutta toisaalta, paljon uutta opitaan. Ei voi olla vertaamatta, miten sodan jälkeen meillä kehittyi konepaja- ja metalliteollisuus. Nyt ei kuitenkaan tarvitse pommisuojaan juosta, eikä
vallitse ydinlaskeuma.