Tänään ajattelin...

Karanteenielämää

Naapuri kysyi, miten saadaan aika kulumaan. Eipä kyllä ole ongelmia, mökillä kun ollaan. Niin on kyllä hänkin. Hänellä vaan on se ikävä puoli, että työssä oleva mies ei nyt pääse käymään Uudelta maalta. Onneksi naapurilla on kaksi koiraa seuranaan!

Ensinnäkin, meidän elämä raksuttaa päivän tunnit eteenpäin niin kuin kello, Pieter on hyvin aikataulusidonnainen ja järjestelmällinen. Noh,sopiihan se minullekin pääosin. Säännölliset elämäntavat, jep. Ja mukavaa on, luntakin tuo lykkäsi taivaalta. Ulkona Wayan kanssa, ruanlaittoa, telkkaria, lehden tihrustamista läppäriltä ja ennen kaikkea suuri ilonaihe: äänikirjat.

Elämä on pari viikkoa täyttänyt kaikkialla vain korona, jokaisella on mielipide siitä, onko Ruotsin systeemi parempi: annetaan kansan sairastaa, heikot joutaa kuolla (sittenpähän on se massaimmuniteetti saavutettu, niin kuin rokoissa ja muissa kamalissa kulkutaideissa aikoinaan), vaiko tämä Suomen, rajoituksiin perustuva hidastussysteemi, jossa tavoitteena on pitää terveydenhoito toimivana. Ruotsissa pyritään pitämään talous hengissä, meillä ihmiset. On kauhisteltu lukuja muissa maissa, todettu, että Singaporen toimet puree, joissakin maissa taas  eletään edelleen kuin sika pellossa ja annetaan heikkojen sortua elon tiellä. Kukaan ei tiedä, mikä on oikea tapa kohdata tämä nykyajan kulkutauti, riippuu tienkin vähän siitä, mitkä arvot edellä mennään.

Voidaan myös aikamme kuluksi olla montaa mieltä siitä, astuiko prsedentti hallituksen varpaille vai kävelikö Marin presidentin yli tai tuliko hän ehkä viimeinkin järkiinsä, kun sai vanhemmalta valtiomiehelät neuvon. Tai tekikö hän yleensä VIIMEINKIN jotain, vai ovatko toimenpiteet olleet AIVAN LIIAN ylimitoitettuja. Kyllä meitä asiantuntijoita riittää sitten joka lähtöön.

Kun verrataan ihmishenkiä ja taloutta, se kuulostaa siltä kuin verrattaisiin vaikkapa tiiliskiviä ja omenankukkia. Mutta jos talous menee nurin, siinä on kyllä monen ihmishengenkin loppu lähellä. Konkurssit ja työttömyys, voi sitä ahdistuksen määrää!  Suurliikemiehet ja pääomasijoittajat on tietty huolissaan,Trumpiltakin jää kuulema uupumaan puoli miljoonaa dollaria päivässä, voi kauhistus sentään! Mutta entäs se yksinhuoltaja. joka sinnittelee jollain parilla tonnilla kuussa ja sutten menee työpaikka alta. 

Kyllä tästä seuraa paljon ja pitkän aikaa monenlaista. Monta tragediaa,surua ja murhetta. Pitää silti  osata ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat, eihän tässä muutakaan voida. Uskon, että isossa mitassa kaikki kuitenkin kääntyy hyväksi.

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS