Tänään ajattelin...

Koirankorvat

Televisiossa pähkäillään, oliko se semijytky vai jytkynpoikanen, Henna Virkkunen selittää konekiväärinä, miten kuntauudistus tulee, tahtoivatpa ihmiset sitä tai eivät. Minä lueskelen viikonlopun lehtiä ja odottelen myöhempiä vaalituloksia.

 

Sattui silmiin Hesarissa filosofi Eero Ojasen Koiran filosofia-kirjan esittely tai arvostelu (Johan Lahdenperän tekstiä, vaikuttaa siltä, että viimeksimainitulla ei ole koiraa...). Ojanen on vakuuttunut siitä, että koiralla on puhtaat tunteet (Freudin arvio alunperin). Puhtaat tunteet! Kaipa sillä on, ei koira kanna kaunaa, se ei juonittele (mitä nyt ihan lievässä määrin), se on uskollinen sille, jolle on. Sille, joka ansaitsee uskollisuuden. Tai jonka auktoriteetti vaatii sitä. Lapsuuden koiramme Timppu oli uskollinen äidille: ensin tuli äiti, sitten isä ja kolme vanhinta lasta, sitten tuli hän, Timppu, ja viimeksi nuorin lapsi, pikkuveljemme, joka oli tullut perheeseenkin vasta Timpun jälkeen. - Waya taas palvoo Pieteriä, minutkin noteeraa, välittääkin ihan tosissaan, mutta ei taida ihan hirveästi kunnioittaa. Tottlemisessa on aina viivettä. Kun sen on tultava luokseni, se ensin seisoo ja katselee muualle, ei ole tietääkseenkään, sitten lopulta tulee sen näköisenä, että "no, mitä?"

Onhan se ihanaa, kun koira on aina hyvällä tuulella, aina innostunut kaikesta, valmis lähtemään, valmis leikkimään. Ja jos se jää yksin, vaikka haluaisi mukaan, ei se silloinkaan murjota, kun väki viimein palaa kotiin. Koira osoittaa aina kiintymyksensä. Osaaottavakin se voi olla, eli lukee isäntänsä mielialoja. Ojasen mielestä koiralla on selvästi telepaattisia kykyjä, saattaahan sekin olla totta. Tarinoita on kerrottu kautta aikojen tällaisesta, mutta itse en kyllä sellaista ole huomannut elämäni koirissa. Ehkä itseltä herkkyys puuttuu, tiedä tuota.

Koira ilmaisee tunteensa suorasukaisesti, se joko pitää ihmisestä (tai toisesta eläimestä) tai ei voi sietää tätä tai on sitten täysin välinpitämätön. Kohtelias kyllä. Kiitollinenkin se osaa olla, hiukan aikaa ainakin, ruoan jälkeen ehkä, mutta ei sen pitempään. Nöyrä se kyllä on ja matelevakin joskus, syyllisyydentuntoinen. Mutta tekopyhä se ei osaa olla. 

Korvat ovat koiralla erityisen puhuttelevat. Lerppukorvaisetkin (esim mäyräkoirat, joista nyt sattuu olemaan kosolti kokemusta) viestivät korvillaan, mutta erityisesti nämä pystykorvaiset rodut, kuten intiaanikoira Waya. Pieniä liikkeitä, eteenpäin, taaksepäin, sivuttain, toinen ylhäällä, toinen alhaalla. Korvista olen jo oppinut näkemään, missä mennään. "Älä häiritse"-murinan säestämänä korvat ovat hieman taaksepäin ja lähekkäin, kun taas "mitä, mitä, missä, kuka?"-intoilu ja pälyily: korvat harottavat molempiin suuntiin sivuille. Ja tosi innostunut ilme on hauvalla silloin, kun korvat nuolevat päätä.Silloin se ei todella tiedä, miten päin olisi, kun on niin maar hyvä mieli.

Mitä koira ymmärtää? Mistäpä sen tietäisi, mutta monista merkeistä päätellen se nappaa sanan sieltä, toisen täältä, tietää joistakin toimenpiteistä ja eleistä, missä mennään. Ollaanko lähdössä, onko kyseessä pikku matka vai pitempi juttu, onko joku tulossa jne. Koira ei huokaile, että onpa tämä vaikeaa, miksi se ei puhu koko ajan samaa kieltä, miks se nyt sanoo noin, vaikka eilen sanoi näin. Se hyväksyy asiat, eikä stressaannu siitä, että koko ajan pitää oppia jotain uutta ja muistaa se.

Koiran ystävyys on palkitsevaa. (Puhumattakaan kissan ystävyydestä, milloin se suostuu armollisesti kiintymystään osoittamaan. Aah, se vasta on riemuvoitto ihmisen sielulle!)

Miten tärkeitä lemmikit ovatkaan meille. Jokaisella pitäisi olla ainakin jossakin vaiheessa joku lemmikki. Ihan mielenterveyden takia.

Kyselin viikko sitten pahoin dementoituneelta äidiltä, muistaako hän vielä elämänsä koiria. Hän aloitti epävarmasti: "Ensin oli se, se... Hupiko se nyt oli." - Hupi meni koirien taivaaseen jo yli 85 vuotta sitten. Timpunkin muisti, kun vähän mietti. Sitten kysyin hänen lastensa nimiä. Ei tullut äidille mieleen...

 

Televisiossa Mauri Pekkarinen ei kuulosta kovin valmiilta Jyväskylän valtuustossa yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS