Tänään ajattelin...

Uniseikkailuja

Unien sanotaan johtuvan eilisistä kokemuksista, tulevaisuuden haaveista tai ties mistä ne keksivätkään selityksen. Usein ne kyllä ovat kummallisia, johtuivatpa sitten mistä tahansa.

Viime yönä olin ahdistunut naapurissa asuvasta pienestä suomalais-venäläisestä tytöstä (n. 8-10 v), joka oli ilmoitettu kesäksi venäjänkielisten lasten leirille (aah, sehän oli tietenkin siitä, kun Gorbatsov puhui venäjää illalla katsomassani dokkarissa!), mutta hänen täysin ummikko äitinsä oli joutunut sairaalaan, eikä kyennyt huolehtimaan tytön asioista. Käytiin katsomassa äitiä. Tyttö oli arka, puhui kyllä suomea, ei halunnut millekään leirille, ei suomen-,  eikä venäjänkieliselle. Yritin löytää jonkun venäjää puhuvan ihmisen selvittämään leiriasiaa. Oli sitten pakko soittaa sossuun, mutta säälitti ajatuskin jättää tyttö vieraille juuri, kun hän näytti tukeutuvan minuun. Onneksi heräsin.

Edellisenä yönä kuljettiin tyttären ja hänen poikansa (unessa n. 5 v) sekä exän kanssa kaupungilla. Yliopistolle matka. Päärakennukseen. Exä oli jostakin syystä ilman paitaa, selkä ja käsivarret täynnä lapsellisia tatuointitöherryksiä (oikeasti hänellä ei ollut yhtäkään). Niille tyttären kanssa kohoteltiin kulmia exän selän takana. Yliopistolla minä touhukkaana selitin lapselle, että katso nyt kunnolla ympärilles, tämä tulee olemaan sun opinahjos, on hyvä tuntea jo etukäteen! - Exästä en ole tainnut ennen unia nähdä, niin paljon ja usein kun puhuttiinkin. 

Ja sitä edellisenä yönä olin taas jälleen kerran töissä OAJ:ssä. Veljen tytär oli siellä myös, oli tunne, että hän oli joitenkin tärkeämpi ja enemmän kotonaan kuin minä. Minulla oli pieni bilnäs-pöytä jossa nurkassa. Yhtenä aamuna töihin tullessani pöytää kannettiin pois. Tajusin, että nyt on armonaika loppunut, minun on vain säälistä annettu olla toimistossa, vaikka olisi pitänyt olla jo 15 vuotta eläkkeellä. Hävetti. 

Nykyisin en ole aikoihin enää nähnyt unta OAJ:stä. Silloin kun näin, ne olivat aina poikkeuksetta positiivisia, aurinkoisia. Oli juhlia ja isoja kokouksia, paljon ihmisiä. Ja usein oli unissani naapurihuoneen Jukka, joka kuoli jo heti eläkkeelle päästyään, 8 vuotta ennen kuin itse jäin. Unessa aina ihmettelin, miten hän voi olla siellä, kun on kuollut. Kerran kysyinkin sitä häneltä ja Jukka vastasi: se onkin sitten vähän pitempi tarina.

Niin vissiin. 

PS. Viimeyönä oli unessa kaksi ahdistavaa tekijää.  En millään pystynyt laskemaan, paljonko on 40 % 80 €:sta. Olin koko ajan keksimäisilläni ratkaisun, mutta ei onnistunut. Näinköhän se dementia alkaa, ensin tulee hankaluuksia unessa ja sitten valveilla? 😉

Toinen juttu oli, että olin juuri äänestänyt puoluetta, joka sitten putosi vaaleissa. Olin julkisesti suureen ääneen ilmoittanut kannattavani tätä. Ja tulosten jälkeen olin kahden vaiheilla, joko kiltisti palata entiseen tai alkaa aktiivisesti toimia tämän hävinneen nostamiseksi allikosta. Mokomia ahdistuksen aiheita, niin kuin niitä ei tarpeeksi valveilla oloon riittäisi! - Hereillä ja täydessä tolkussa olen ilman traumoja äänestänyt molempia puolueita!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS