Tänään ajattelin...

Työleirillä

Jossain oppikirjassa, muistaakseni Mantere-Sarvan maantiedon kirjassa, sanottiin, että hollantilaiset ovat hyvin siistejä, pesevät talonsa ulkoakin. Sitten oli kai kuva hilkkapäisestä naisesta sutimassa talon seinää pitkävartisella harjalla. Hilkan sivuilla vissiin kultarahoja kilisemässä poskia vasten, vaurauden osoitus.

Nyt ei oon varsiharjaa, eikä rouvaa, mutta mies on ja hänellä painepesuri. Silläpä sitä kätevästi pesaiseekin talon ulkoseinät. Sisäpuolihan imuroidaan joka päivä. Eksä imuroi kanssa usein ja mielellään,  tuskin nurkkia sentään ja jos roskat vain saattoi lakaista maton alle - tai asiat - sen hän mieluiten teki. Tämä hollantilainen kyllä siivoaa kaapit ja matonaluset, mutta asiat hänkin tahtoo sulloa jonnekin pimentoon. Käsiteltäväksi joskus tulevaisuudessa oikein ajan kanssa. Sitten jos minä katson ajan koittaneen, hän tokaisee vain: no niin, nyt se taas alkaa. Jäämme siis odottelemaan aikoja parempia 😉. Mutta seinät tuli pestyä.

Kyllä maalla muutenkin tekemistä riittää. Pieterillä nyt vallankin, mutta itselläni myös. Minä, joka haluaisin istua ulkona kaikessa rauhassa kirjan kanssa, joudun leikkaamaan ruohon ja poimimaan marjat ja sienet. Onneksi tämä jälkimmäinen on mielipuuhaani. Samoin kyllä ruoanlaitto äänikirjoja kuunnellen menettelee. Pieter itse nyhertää jo ties monettako kuukautta grillikatoksen kimpussa. Siitä tulee ihan hyvä, hieman erikoinen ehkä. Jos olet tarkkaillut Hollannin modernimpaa arkkitehtuuria, tiedät, mitä tarkoitan. Siellähän talot ovat kaiken värisiä ja kaiken muotoisia, mitään sääntöjä ja määräyksiä ei näytä olevan, jokainen saa rakentaa terävän ulokkeen oikeaan kulmaan ja pyöreän katonrajan vasempaan. Vanhat kaupungit ovat asia erikseen, ne ovat oikeasti kauniita.

Viherpeukalo en ole. Kunhan vähän kukkien kanssa räpellän ja yritän taltuttaa kaikkialle ehtivää hiirenvirnaa. Sitähän on tullut oikein vitsaus! Isä oli varsinainen puutarhuri, kouli  erimerkkiset kaalintaimet jo aikaisin keväällä, harjoitti vaihtoviljelyä vaihtamalla mansikkamaan ja perunapenkkien paikkaan muutaman vuoden välein. Naapuri täällä maalla yritti keväällä ehdottaa, että jos laittaisitte vaikka perunaa. Mutta eipä laitettu. Yksi riippumansikka on sentään ja muutama pensasmustikka (marjoja tulee valtavasti). Ja anteliaita marjapensaita.

Minun mökkielämäni piti olla toisenlaista: mukavaa laiskottelua. Mutta ihan se nyt on samanlaista kuin ennen lapsena: koko ajan pitä tehdä jotain. Sitten illalla väsyneenä lysähtää teeveen ääreen kun uutiset alkavat. Niiden jälkeen leffa, jonka loppuvaiheessa jo silmät luppasevat. 

Maalaiselämää. 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS