Katselin 11 minuuttia yhden tavallisen seinäjokelaistytön videota youtubesta, kun tytär sanoi, että siinä vilahtaa pojan tyttöystäväkin - on muuten todellinen kaunotar. Mummi on utelias, tietenkin. Että voikin
olla se video ja sen tekijä, yli 39.000 seuraajaa ja video on täynnä vain tavallista, jokapäiväistä elämää. Mitä söin aamupalaksi ja tässä syön nyt tämän omenan, tässä
me ollaa sirkus-tunnilla (sellainenkin oppiaine on Steiner-lukiossa!), pitää tehdä tässä jongleeraus-palloja, me ei yhtään tykätä. Ostin tänään tällaista hoitoainetta, tässä me ollaan
kävelemässä kouluun, kasvomaskeja on käytettävä koulussa. Jne.
Nuoret ovat Steiner-lukion esiintyvän taiteen linjalla. Lapsenlapsi ei yhtään tykkää näyttelemisestä, hänen esiintymismuotonsahan
on piano ja viulukin (jonka opiskelun hän tosin haluaisi lopettaa, onneksi äiti ei antanut), mutta koulun linjalla olisi määrä oppia monenlaista esiintymistä. Pianoa tämä meidän nuori soittaa mielellään
ja aina kun pyydetään. -Nyt, kun pian vietetään 16-vuotissynttäreitä, olen pyytänyt opettelemaan ainakin kappaleet Kerran vielä Sam (elokuvamusiikin kantaäiti) ja ihanan Ballade pour Adeline.
Mutta
että tehdään videoita omasta elämästä, joka ei mitenkään poikkea massasta! On tää elämä muuttunut vanhoista hyvistä ajoista. Youtubessa tai TikTokissa ja missä lienee, sitten tuhannet katsovat,
tuhlaavat aikaansa, ainakin saavat ilmoituksen, että nyt on ilmestynyt siltä ja siltä uusi video.
Nyt vasta, näillä kymmenillä ymmärrän äitiäni, kun olen noista lapsenlapsista huolissani, enkä ymmärrä
niiden touhuja. Elämä jatkuu ja muuttaa aina hieman muotoaan ja ilmaisuaan, painotuksiaan ja tärkeysalueitaan. Uudet sukupolvet tulevat kaikenmaailman kotkotuksineen, jotka edellisten polvien mielestä ovat typeriä, kummallisia, tarpeettomia,
joskus jopa vaarallisiakin.
But the life goes on.