Olitpa minkä ikäinen tahansa, aina se on akuutti aihe: nyt tultiin miehen ikään jne. Kävelykeppiä ja kiikkustuolia sekä reinoja tai ainoja lahjaksi. Vitsikkäitä mummokortteja lähetellään toisillemme
jo jostain 3-kympistä alkaen.
Nyt oli tämä vanhenemista koskeva haastattelu Anna-lehdessä, tällä kertaa minäkin mukana. Pirteä ja reipas 75-vuotias vai mitä siinä mahdettiin sanoa. Ei mikään
mummo, vanhukseksi en itseäni tunne jne. Se osuus, jossa itse oli, oli vähän kevyempää sorttia, naistenlehdestä kun on kyse. Haastattelu kesti n. tunnin, ihan kaiken sanoin, mitä jutussa oli, mutta paljon muutakin. Että
nuoruus ei kaikille ole mitään kivaa aikaa, on monenlaisia hankaluuksia: tolkutonta kilpailua, epäonnistumisia, nykyisin somen aikana paljon nimetöntä, todella julmaa kiusaamista, noloja juttuja, ikimuistoisia häpeäntuntoja.
Me emme aikanamme joutuneet kestämään sentään tätä somen painetta, mutta ei se silloinkaan välttämättä kivaa ollut. Minulla ei ainakaan. Muistoni ovat aika synkkiä. - Lisäksi korostin haastattelussa
ravinnon ja liikunnan osuutta, mainittiinhan ne toki, mutta ei niin olennaisina kuin olisin halunnut. Ja tuon "meikkaan, koska haluan olla miehelleni kaunis..." hieman eri tavalla ilmaisin 🤭, ehkä jotenkin tähän tyyliin: jos se nyt yleensä
huomaa minut pöydän toisella puolen, en halua, että säikähtää! 😎 Oli miten oli, aina olen meikannut, se on olennainen osa minua. Vaikka samalla jatkuvasti ihmettelen, miksi on niin, että naiset ovat kautta aikojen meikanneet,
mitä järkeä siinä on? Miksi eivät yhtä hyvin miehet? Luomakunnassahan urokset ovat komeampia, linnuissa sen erityisesti huomaa. Nöyrästi seuraan silti valtavirtaa: lateksia naamaan, niin vanhakin näyttää
nuoremmalta, kuten entisessä (Tikkurilan?) mainoksessa sanottiin.
Taisin mainita myös sen ikivanhan ajatukseni, jota aina toistan: kaikki ovat kaiken ikäisiä, eri aikaan vaan. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista,
siitä ei pitäisi tehdä numeroa. Ikä ei merkitse sinänsä mitään, osaaminen, jaksaminen, kokemus, terveys merkkaavat. Nuoret nauttikoot nuoruudestaan, minä nautin vanhuudestani. Kuolemaa kun en pelkää, niinpä
ei sekään huoleta. Tietenkään en halua kipuja, kuka haluaisi, mutta kuolema on varmaankin jännittävä kokemus. Ja jos ei ole, jos sitä vaan kuolee ja lakkaa olemasta, niin sitten se on hyvä niin.