Tänään ajattelin...

Historian oppitunti

Sellaisen tarjosi tällä kertaa Tommi Kinnusen teos Ei kertonut katuvansa. Että kirjailija onkin osannut kehittää niin kiinnostavan ja mukaansa tempaavan tarinan: naiset vaeltamassa Norjasta Rovaniemelle ja siitäkin eteenpäin, ehkä 600 km. Päiväkausia. Ja mies siinä siis kertomassa naisten näkökulmasta. Upeeta, Tommi! Jotain siitä puuttuu, naisena sen huomasin, mutta ei siitä sen enempää.

Äitikin lauleskeli niitä sota-ajan lauluja: "Sotapojat marssii, katukivet kilkkaa, ikkunat ne aukee, nenäliinat vilkkaa" ja "Minun armaani ei ole Orvokki, ei Liisa eikä Tellervo...vaan se Iso-Iita on.." ym. Minäkin melkein ne osaan, ainakin sävelet. Jotain saksalaisten ihailua tuntui äidissä olevan jäljellä. Ehkä. Vaikka nänä Pohjoisesta lähtiessään polttivat Lapin, Rovaniemenkin, jossa isä ja äiti olivat asuneet ja koulunsa käyneet. Äiti asui tätinsä luona (perhe asui Kuopiossa) ja isä - niin, en todellakaan tiedä missä. Koulukodissako? Hänen perheensä asui Oulussa, mutta sekä isä, että hänen sisarensa kävivät koulua Rovaniemellä. Ja mitähän tämänkin takana on, kun oli se hotelli Rovaniemellä? Ja sen takana, että isä oli neljä vuotta äitiä vanhempi, mutta olivat samalla luokalla? Äiti oli muita vuotta nuorempana mennyt oppikouluun ja isä oli ollut sairaana vuoden. Miten niin sairaana? MIkä oli ollut? Joskus muistan tätä kysyneeni, mutta en saanut mitään kunnon vastausta. Mutta kaksi vuotta jää silti? Jäänyt luokalle? Jaahas, luoja yksin tietää.

Mutta kun perheessämme ei puhuttu, varsinkin  lasten kuului olla hiljaa, ei meille mitään kerrottu. Eikähän me edes olisi mitään osattu kysyä, jos ruokapöydässä olisi saanut keskustella. Ja jos yleensä olisi ruokapöydässä yhdessä istuttu muuta kuin harvakseltaan.

Sen verran kuultiin jostain rivien välistä, että saksalaiset olivat myös polttaneet hotelli Hansan, jonka isän vanhemmat olivat Rovaniemellä omistaneet. Vanhemmilla oli sieltä jäljellä peräti yksi pellavainen pyyheliina, johon oli punaisella kirjailtu: Hansa. Mikä lie ollut matkustajakoti, emme sen enempää siitä tiedä. Oletus on, että se oli isän äidin suvulta peräisin. Isän äidin tyttönimi oli Kutila, Rovaniemen Articumin erinäisiä museoesineitä esittelevästä kirjasta löytyy Eevi Kutila, kauppiassuvun tytär. Liekö ollut sukua, koska isän enolla (siis myös Kutila) oli myöhemmin vaateliike Oulussa.

Kinnusen kirjasta sain paljon enemmän irti siitä, mitä Lapissa tapahtui ennen sodan loppumista. Paljon enemmän kuin vanhemmiltani. Isän isä oli ainoa isovanhempani, jonka olen tavannut, mutta hänkin kuoli, kun olin 5-vuotias. Ehkä isovanhemmat olisivat kertoneet enemmän kuin omat vanhemmat. Isähän oli hiljaista sorttia, ei osannut puhua. Äiti taas oli katkera monestakin syystä. Sulhanen kaatui talvisodan alkuvaiheessa, ehkä Rovaniemestä puhuminen oli hänelle siitä syystä liian raskasta. Ja kun hän ei ollut tyytyväinen elämäänsä, niin  hienosti kuin se loppujen lopuksi menikin, ei halunnut jakaa tuntojaan (varsinkaan) lasten kanssa. Taisi alkaa pitää minua aikuisena vasta kun olin 50.

Pitääpä ottaa tuon kirjan innoittamana taas yksi ilmainen oppitunti herra/rouva Wikipedialta. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS