Katsottiin elokuva nimeltä The First Reformed. Sanoma oli tärkeä: luonnonsuojelu. Maailman ekokatastrofi. Mitä mieltä kirkko on siitä? Antaako Jumala anteeksi, että olemme pilanneet hänen luomansa teoksen?
Kirkko puhuu Jumalasta ja Jeesuksesta kaiken aikaa, kuuluu virkaan. Siitä papeille maksetaan. Mutta onko kirkko kiinnostunut tärkeistä aiheista? Ei ole. Rukoilkaamme. Kyllä se siitä. Rukoiltu on tuhansia vuosia, milloin mitäkin
jumalaa, eri puolilla maapalloa eri jumalia. Onko mikään auttaantunut? Ihmisiä vangitaan, kidutetaan, tapetaan, heitä kuolee nälkään, sairaudet jylläävät, uusia keksitään sitä mukaa, kun vanhoja
opitaan parantamaan, eläviä lajeja katoaa sukupuuttoon kiihtyvällä vauhdilla, maapallo on tuhon partaalla. Tai hetkinen, eihän se tietenkään niin ole! Viherpiipertäjien ja vasemmiston propagandaa! Kehtaavatkin pelotella.
Elokuvassa pappi (Ethan Hawke) joutui puntaroimaan näitä asioita. Oli tulossa kirkon uudelleen vihkimisen 250-vuotisjuhla (hollantilaisten maahanmuuttajien rakentama), tärkeintä oli, että urut saadaan kuntoon ja että protokolla
pitää, kuka esittelee kenetkin jne. Nuo papin höpötykset ovat politiikkaa, ei sotketa sitä nyt tähän. "Me ollaan vähän huolissamme sinusta", sanoi esimies (piispa?) papille.
Leffa oli pienimuotoinen,
pappi ei todellakaan hössöttänyt liikaa, ei edes omassa päässään. Viskilasi seuranaan hän kirjoitti päiväkirjaa ja mietti asioita uudelta kannalta. Oli kyllä edelleen alamainen johdolle, nöyrä
ja sovitteleva. Mutta sielussa kävi myllerrys: antaako Jumala anteeksi meille?
Kirkkoa ei taida todellakaan kiinnostaa. Ennen vanhaan saarnastuolista kerrottiin, miten maata pitää viljellä, kirkon kinkereillä opetettiin
lukemaan ja laskemaan. Nyt ei sellaiseen puututa. Se on politiikkaa, ei Jeesus taivaasta sitä hyvällä katso. Rukoilkaamme.
Chicagon serkku seurakuntineen vaan odottaa ylöstempaisua. Sehän voi tapahtua ihan minä hetkenä
hyvänsä! Pääsevät sitten nuo Herran valitut ikiriemuun pois tältä turmellulta planeetalta (he eivät varmaan ole osallistuneet saastuttamistalkoisiin, syyllisiä olemme vain me jumalattomat!).
Siihen
päälle sitten sopikin mukavasti Sir David Attenboroughin dokumentti: Totuus sukupuutosta. Kylläpä oli ahdistavaa katsottavaa! Dokumentissa syytettiin luonnon pilaamisesta ihmistä (niin kuin kyllä em. elokuvassakin). IHan aiheesta.
Eläimet ja kasvit eivät ole ahneita. Ihmiset ovat.
Ihmisten aikaansaannosta on myös, että virukset leviävät, tulee uusia viruksia, jotka ovat tähän asti lymynneet viidakon kätköissä. Niitähän
on siellä tuhansia, kymmeniä tuhansia. Ihminen tunkee yhä syvemmälle viidakkoon, villieläinten reviirille, vangitsee ja tappaa eläimiä syötäväksi... Oli todella ikäviä kuvia kiinalaisilta toreilta,
eläviä eläimiä sullottuina säkkeihin ja häkkeihin. Mutta myös viljelysmaata raivataan yhä enemmän, vaikka sitä on jo tarpeeksi (dokumentissa vakuutettiin näin!). Köyhille maille viljely voi olla ainoa
keino selvitä, mutta liika on liikaa.
Sir David ja muut tutkijat kyllä vakuuttivat lopussa, että vielä on aikaa, mutta kyllä minulle jäi fiilis, että ei ole. Aika loppui jo.
PS. Pikku uutinen sattui silmään:
Kirkko ja kaupunki oli poistanut sivuiltaan kolumnin, jossa oli puhuttu eläinten tehotuotannosta teologisesta näkökulmasta. Onneksi Julkisen sanan neuvosto totesi, että väärin meni. Mutta kolumnin poistaminen ja kirkon johdon
irtisanoutuminen kolumnissa esiintuoduista asioista osoittaa, että tuon mainitun pikku elokuvan juoni ei ollut ihan tuulesta temmattu.