ihmisen kanssa, jonka kiihtyvyys saattaa olla 0->100/10 sek. Ihan iisisti selviää, kunhan ei huomauttele mistään ja on tyytyväinen kaikkeen. Ja niin hän se on, jos jokaisen paikan valinta ei mennyt ihan putkeen, siitä
saa toinen osapuoli vain syyttää itseään. Turha siitä minun on huomautella. Jos maa-tarran hankkiminen autoon on ykkösasia, josta hössätään päiväkausia, mutta minun meikkikynien teroittimen hankinta
on tuhahduksen arvoinen, mitä sitten? Turha siitä on pultteja ottaa. Onhan oma identiteetti tärkeä, tytär muistutti. Meikkiä ilman sen sijaan voi olla (paitsi minä oikeastaan en...).
Ja jos tulee peruutettua hieman
puskuria kiinni seinään, on parasta olla huomauttelematta. Ajattelen vain, että onneksi en ollut minä. Enkä tietenkään missään tapauksessa muistuta siitä, mitä kävikään edellisellä
Euroopan-matkalla. Tuli nimittäin mojova reikä Subarun takakonttiin. Joka kerta saa vain todellakin olla iloinen, etten se ollut minä😉.
Pieter haluaa olla se, joka päättää kaikesta, suunnittelee kaiken itse, kysymättä
minulta. Muistatte ehkä, että Waya-koirakin meille hankittiin neuvottelematta minun kanssani ollenkaan. Onneksi nappiin meni, minä tykkään eläimistä, kissoista ja koirista. Monet asiat ovat minulle ok, jos jotain olisi todella
sellaista, mistä en pitäisi, niin tietysti huomauttaisin, mutta kun yleensä ajattelen, että ihan ok, ei ole niin väliä, pikku juttu, niin mitä sitä turhaan jäkättämään mistään.
Säilyy sopu ja matka onnistuu. On itselläkin hyvä mieli. Tähän mennessä, elokuun alkupuolelta tänne Ranskan Pyreneideille (onko taivutus oikein? Vaiko Pyreneet, Pyreneille?) kaikenlaista on nähty, pikku hankaluutta
siellä täällä (esim piti olla omat lakanat tänne majapaikkaan, sain Hollannista mukaan vanhat vaatekeräykseen menevät, singlet, mutta peitto ja patja onkin tupla. Siispä lähimpään Carrefouriin uusia ostamaan.
Hoitui!)