Taas on kuuntelussa ihan fantastinen kirja: Richard Powersin Ikipuut. Alkuperäinen nimi: Overstory.
Tytär puhui tästä jo pitkään ja lopulta ostin äänikirjan. Mikä elämys! Puiden tarinat, ihmisten
tarinat, kaikki kietoutuu jotenkin yhteen. Kirjan tarinoissa jokainen ihminen on tai joutuu olemaan jollakin tavalla yhteydessä erilaisiin puihin, tajuamaan niiden ikuisuuden, niiden merkityksen ja tärkeyden. On tiedenaista, juristia, tietokonenörttiä,
Vietnamin veteraania, kylähullua, maahanmuuttajaa. Tuntuu, että tämän jälkeen katson puita vieläkin tarkemmin kuin ennen.
Aina olen puista tykännyt, olen sellainen puunhalaaja 😉. Kun joudun polulla
hankalaan tilanteeseen, pitää laskeutua tai kiivetä jyrkkää mäkeä, otan tuke puusta. Muistan kiittää. Muutenkin saatan puhua puille. Sellaista hölmöä, ihan nolo myöntää. Mutta tuo kirja
avaa enemmän vielä puiden elämää ja historiaa.
Jopa muistuttaa, että olemme aluperin lähtöisin samasta alkuperästä. Niinhän me olemme, mutta unohdimme sen jo kauan sitten. Kannattaa ehdottomasti
lukea!