Tänään ajattelin...

Kolmantena päivänä vieraat...

No, ei se nyt ihan niin mennyt.

Rakastunut pari Brysselistä tuli kylään. Erwin ja Michelle. Puhuttiin englantia, hollantia ja ranskaa. Viimeistä minä lähinnä vain ymmärsin, pari puhui sitä toliseilleen silmät ja suut täyteen. Cheri...

Minä toimin emäntänä, piti esitellä Helsinkiä. Julkiset kulkuneuvot kehiin, minulle tuttuakin tutummat. Nimittäin automme, rakas Subaru Foresterimme, oli Pieterillä Heinävedellä. Niinpä Pieter oli ehdottanut, että bussillakin teidän olisi kiva mennä, näkisivät Espoon pellot, pientalot ja rakennustyömaat. Siinä sitä sitten istuttiin linjalla 110 ja kierrettiin Kilot ja Mankkaat. Viis omakotialueista, Tapiolan historiasta tai metron tulosta,  Michelle ja Erwin näkivät vaan toisensa.

Helsingissä sitten samoilla seutulipuilla jatkettiin 3B:llä Bulevardit ja Fredrikinkadut Kaivopuistoon (Erwin otti lukuisia kuvia talojen pastellisävyisistä fasaadeista, suudellen välillä rakastettuaan), sitten loikattiin ulos Tehtaankadulla, käveltiin tuulen tuivertaessa Kaivohuoneen sivuitse Cafe Ursulaan. Rakastavaiset kietoutuivat toisiinsa, heillä oli lämmin.

"Tämä on ollut suosittu tanssiravintola, ja nyt esim. meidän konservatiivipuolueemme Kokoomus piti täällä vaalivalvojaisiaan...", minä selostan Kaivohuoneen kohdalla ja syrjäsilmällä näen, että pariskunta pitää keskenään omaa peliään. Vaalivalvojaisista puhuminen ei ehkä juuri nyt ole se päällimmäisin mielenkiinnon kohde. Kauppahalli ja tori sentään herättävät heissä aidon kiinnostuksen. Halli pitää jopa kiertää kahteen kertaan, paljon tulee kuvia otetuksi kotiväkeä varten, torilla kuolataan minkkishaalin perään. Kaunis se onkin - Animalia ehkä näkee siinä pelkkää kärsimystä -, mutta rahatilanne ei nyt salli. 

Kappelin historia? Ei? Ei. Kämpin historia? Ei? Ei. Kiasma? Stockmann? Ateneum? Kaikki käy, ihan mikä vaan... Paitsi että kaikki on enempi tai vähempi ruutia harakoille. Rakastunut pari näkee vain toisensa, varsinkin tällainen super-umpirakastunut. Heille jää tästä visiitistä fiilis: käytiin Helsingissä,maailman ihanin paikka, aina muistan sut, Itämeren Helmi, Pohjanlahden Valkea Kaupunki, elämäni kaunein paikka, loka-marraskuun vaihde, se valo, se unenomainen hohde, muistan sut for ever, ma cheri...

Kuinka monta kertaa avasin suuni ja huomasin, että heillä oli ihan muut intressit menossa. Siispä minä suljin suuni harmistuneena (lue: kateellisena).

Minä, siis kateudesta vihreänä: tuollaista minulla ei ole koskaan ollut, anteeksi vaan, tuo on naivia, tehän olette jo viiskymmentä ja jotain, miinus ja plus, ette mitään teinejä enää, anteeksi vaan, voisitteko käyttäytyä. Erwin ja Michelle, eeei, ei suuteloja, poliisi voi tulla, ihmiset katsovat,mikä häpeä, häpeäääää...

Michelle hyppelee kuin varsa: "Isnt iii laik a muuvistaarrr? Wot duu yy thhhink, Koriina, mai Errrrwin, ii is sooo wondörrrfyl., isnt iii?" Joo, on toki, jo vain. Ja komeahan Erwin onkin, kun hän veikelee lemmitylleen ja pussaa häntä suoraan sulle, siinä keskellä Mannerheimintietä. Hui sentään.

Rakastunut pari lemmenlomalla, he eivät todella tarvitse yhtään mitään. Hieman kuljetusta sinne ja tänne, hyvää ruokaa ja juomaa. Ehkä jonkun todistajan heidän rakkaudelleen. Sellaisen, joka katkerimmalla hetkellä  heittää vinosti hymyillen: "Tosi ihanaa tuo teidän..., muistakaa kymmenen vuoden päästä, pitäkääpä tuo nyt yllä, tsekataampa tilanne silloin..." Erwin ja Michele eivät näe, eivä kuule. Heillä on silmät vain toisilleen. Erwin sipaisee Michelle nenää, nousee, kiertää pöydän ja suutelee Michelleä niskaan. Hän ehtii juuri paikalleen, kun tarjoilija tuo punaviinipullon hänen tarkastettavakseen. Minä hillitsen itseni, käännän happamen hymyni (lue: kateellisen) sisäänpäin ja yritän säilyttää äidillisen ilmeeni. 

Seuraavana päivänä matkustanmme junalla Joensuuhun. Erwin kysyy kerta toisensa jälkeen, koska tulemme Varkauteen. Minä vastaan yhä uudelleen, että Varkaus on n. 130 kilometriä länteen, tällä kertaa tulemme Joensuuhun,  itäiseen yliopistokaupunkiin. Nuoripari (nuori ja nuori, miten sen nyt ottaa) syventyy toisiinsa. Sitten katselemme tunnin  verran kuvia heidän Aruban lomaltaan ja Innsbruckin hiintoretkeltään. Kyllä iPad on suuremmoine vehje, täytyy sanoa. Kuvat ovat ainutlaatuisia. Ainakin niille, joista ne kertovat. Aika monessa kuvassa näen tutunnäköisen, rakastuneen parin.

Ne, jotka haisevat, ovat junassa olevat kolme rinkkamatkailijaa. Haju on uskomaton. Jokainen vaunuun tulija nyrpistää. Ne eivät siis ole meidän vieraamme sen kuuluisan kolmen päivän jälkeen, vaan kolme reipasta nuorta miestä, joille äiti ei ole muistanut nalkuttaa suihkussa käymisestä ja vaatteiden  vaihtamisesta.

Muutaman tunnin päästä seisomme Heinävedellä, mökin keittiössä. Erwinin mielestä olemme nyt Varkaudessa. Kohotamme kuohuviinilasit: cheeeers, ja rakastunut kääntyy toistensa puoleen. Suutelevat antaumuksella. Me hymyilemme (- kateellisina!!!). Pieter ottaa kuohuviinipullon jakaakseen lisää nektaria. "Odottakaahan kymmenen vuotta!" hän sanoo yrittäen kuulostaa huolettoman luonnolliselta.

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
25.06 | 14:20

OLEN ERITTÄIN TYYVÄINEN KIRJAAN JA TULOKSIINI TOIVOISIN VOIVANI KESKUSTELLA TÄSTÄ UUDESTA ELÄMISEN TAVASTA JA KAIKKEEN SIIHEN LIITTYVÄSTÄ.

...
09.06 | 23:05

Päiväkoti lie paras sellaisille, joiden kotiolot - ikävä sanoa -ennakoivat mahdollista syrjäytymistä. Välittävä, osaava koti tietenkin antaa hyvät eväät!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS