Kun ei ole enää mökkiä, niin Pieter keksi jotain muuta: löysi house-sitter-sivuston ja niinpä sitten saimme "pestin" 2 kuukaudeksi Portugaliin, lähelle Ourique-kaupunkia Vähän Algarvesta pohjoiseen.
Viiskymppinen
saksalaispariskunta omistaa talon ja sen ympärillä n 16 hehtaaria maata ja tällä pläntillä 5 hevosta. Luottivat meihin, jättivät talon ja hevoset meidän hoteisiin ja ajoivat pois jonnekin Hampurin tienoille, jossa
heillä on kaksi taloa. Töihin menivät ja sitten ainakin toinen oli aikeissa ajaa heidän pakettiautoksi naamioidulla asuntoautollaan Pohjoismaihin lomalle. Ehkä Suomeen (jos sinne nyt uskaltaa tällä haavaa mennä). Pitäisi
ehkä sanoa asuntoautoksi muutetulla pakettiautollaan. Tämä siksi, ettei tarvitsisi yöpyä leirintäalueilla vaan voisi pysäköidä minne vaan. Laitonta! Kyllä kyllä, mutta ovat melkoisia boheemeja -
tosi mukavia joka tapauksessa.
Tämä talo on kyllä tarpeeksi tilava sekä pariskunnalle, että vieraille, mutta etsivät näiltä seuduilta suurempaa. Meidän pitäisi jopa käydä katsomassa jotain
ja ottaa kuvia, he pyysivät.
Talossa asustaa melkoinen liuta hyönteisiä, monta kulmaa on verhoiltu hämähäkinseiteillä. Niitä sitten poistellaan. Ongelma on, että heidän Miele-pölynimurinsa painaa
noin tonnin, en millään tahdo jaksaa sitä liikutella, saati nostella. Pieterin hommia! Kukapa tuollaista imuria liikuttelis! Eipä ihme, että rouva oli pyörtyä, kun kuuli, että Pieter imuroi kotona joka päivä.
Nyt ei oo imuroitu, joku päivä kai pitäis.
Alussa oli makuuhuoneessamme muutama hyttynen yöllä. Voi taivas! Pieter inhoaa ja kammoaa kaikenlaisia hyönteisiä, itikoita ja kärpäsiä. Siispä
tuumasta toimeen. Omin lupineen hän väkersi hyönteisverkot kuuteen ikkunaan talossa. Ulkopuolelle, niin että liuku-ikkunat saa mukavasti auki, pääsee tuuli sisään, muttei ötökät. Saadaan paksuseinäinen
talo pysymään viileänä, vaikka ulkona on 32 Celsius astetta, eikä ilmastointia ole. Nyt käy läpiveto ja sisällä ehkä + 20 C.
Hanat on joka toinen asennettu kylmä vasemmalle, lämmin oikealle
tai sitten päinvastoin. Kaapeissa jokunen hylly on tuettu asettamalla muovikori sen alle. Ja sen sellaista. Paljon, mitä pitäisi tehdä, jos oma olisi. Onneksi ei ole.
Telkkaria ei ole, mutta netti toimii hyvin. Siispä no hätä,
euroviisut voi katselle läppäristä Yleltä suoraan.. Kirjoja on mukana ja juuri kuuntelin Kjell Wästön teoksen Tritonus (todella fantastinen, suosittelen), eli tekemistä riittää. Joka päivä ennen
kuin helle on pahimmillaan käydään pitkällä lenkillä, jutellaan naapurin lehmille. Sarvipäät ihmettelevät meitä aidan takana, Wayakaan ei enää hauku niitä niin kuin alussa.
Kahvinkeitintä
ei ole, onneksi on oma presso-keitin mukana. Keittiössä ei kunnolla mahdu puuhailemaan, kaasuliesi on melkoinen viritelmä. Uunia en edes halua kokeilla näin kuumalla. Jätteet laitetaan kaikki samaan astiaan, joka on koettelemus meille
himolajittelijoille. Mutta pesukone on ja tiskikone. Ja keittiön ikkunasta avajutuu avara näköala kumpuilevaan maastoon, joka kauempana muuttuu vuoriksi. Korkkipuita ja lampaita.
Päivittäin Pieter hemmottelee hevosia porkkanalla
tai omenoilla. Talon isäntä nimenomaan sanoi, ettei joka päivä, eikä samaan aikaan, eikä samassa paikassa. Pieter on kuitenkin itsepäinen jukuri. Kaiken lisäksi yrittää opettaa hevosille demokratiaa. Antaa
ensiksi kastijärjestyksessä alimmalle hevoselle, viimeksi joukon johtajalle. Ehkä ne oppivat sitä tasa-arvoa.
Huomenna lähdetään taas vähän ajelemaan, tutustutaan ympäristöön, käydään
Ouriquessa kaupassa (Aldi).
PS. Lähikylästä löytyi ilahduttavasti erivärisiä suuria jäteastioita, asianmukaiset merkinnät kyljissään! Tästä lähtien siis meilläkin lajitellaan ainakin
muovi, metalli ja pahvi erikseen, biojäte valitettavasti jää edelleen sekajätteeksi. Siihen tuskin on erillisiä systeemejä, tai ehkä ihmisillä on kompostoreita. Mutta nyt saatiin ainakin osittainen sielunrauha!