Tänään ajattelin...

Ja Etelä-Suomessa voi tulla pieniä lumikuuroja

Sisko aina kirjoitteli Kaliforniasta, että kuinka te voitte asua siellä tundralla, jääpiikkejä vihmovan lumisateen vyöhykkeellä. Minäpä hälle huolettomasti vastailin: "etkö siskoni muista, miten mukavalta tuntuivat kiristyslangat säärien ja reisien ympärillä, kun talsimme pakkassäässä sen puolen tunnin matkan kouluun Valkeisen lammen rantatietä." Nyt on sentään toppahousut ja untuvatakit, silloin oli vain joku hiivatin keinokuituinen damaskisysteemi ja jostain sillasta (= joku sodanaikainen kuitu) kudotusta kankaasta harsittu nappulatakki yllä. Älä huoli, sisko, me ollaan karaistuneita, kyllä me täällä selvitään.

(Huom, tietämättömälle: mitään kiristyslankoja ei tietenkään säärten ympärillä ollut, pakkanen ja sen ajan nailonit vain saivat sellaisen tunteen aikaiseksi.)

Aidosti ihmettelin, että mitä se nyt siellä kauhistelee, onhan sekin lapsuutensa asunut Kuopion leveyspiirillä.

Nyt, kun tulin viime torstaina (29.pv marraskuuta) Turkista, jossa saattoi kuljeskella päivällä spagettiolkaimisessa topissa, kyllä tajusin, mistä sisko oli puhunut. Sää oli jäätävä. Iltaa ja yötä myöten Ilmojen Haltija nostatti oikein lumimyrskyn. Perjantaina lunta tuiskutti vaakasuoraan, mutta oli  vain mentävä kaupungille. Bussin tuloa piti odottaa selkä väärään suuntaan, jääneulat tikuttivat muuten suoraan silmiin. Matka meiltä määränpäähän Taka-Töölöön kesti luvattoman kauan.

Silloin ja joka päivä sen jälkeen olen puhunut itselleni: täältä on päästävä talveksi pois, lämpimään. Pahimmaksi ajaksi. Sitä kulkee hartiat kyyryssä, niska jäykkänä, pelko per... pepussa, että liukastuu, nastat pitäis olla alla (hah, niinkuin mummoilla!  ... ai jaa, tuota niin, minähän olen mummo...). Nenä vuotaa, sormet vois melkein napsia irti, kun pääsee lopulta sisään. Ja varpaat. Ihan kuin jäiset suppilovahverot. Napsahtavat niin kivasti poikki, kun ovat tulleet pakkasen puremiksi. - Eihän tämä ole valkoihoisen... Anteeksi, nyt pitää varoa kieltään visusti. Ei mitään rasistisia juttuja. Tarkoitin siis, että eskimot ovat tottuneet, me valkoiset, uskonnollisesta- tai kulttuuritaustasta riippumatta, emme. Joku tutkimus osoitti, että ihmiseltä menee kaksi viikkoa aikaa sopeutua uuteen lämpötilaan. Kaksi viikkoa mistä, pitääkö ero onnla 10 celsiusta vai kaksikymmentä? Noh, väliäkö tuolla.

Minä olen matkustellut aika vähän. Mutta nyt olen päässyt näkemään Kanarian talven ja Turkin Alanyan talven. Ilmathan vaihtelevat, mutta koskaan tuskin tulee lunta päin näköä. Se on se juttu. Toinen juttu on sitten asuminen, ympäristö, kulttuuri. Kanarian talvea olen kuvannut yhdessä aiemmassa blogi-merkinnässäni: Kanarialinnut (vai mikä sen otsikko nyt olikaan). Nyt sitten Turkki, Alanya:

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja nyt turistikauden ulkopuolella, ei hyökätty kimppuun, kukaan ei hätyytellyt. Ruoka oli hyvää, hinnat halpoja. Niin, ei hyökätty kimppuun, mutta vähän sentään flirttailtiin. Tuli ihan kuumia aaltoja, kun ravintolassa joku n. 17 v. tarjoilija ei saanut silmiään irti minusta. Miten ne sen tekee? Onko annettu tehtävä pojalle: tuijota ja tuo meille euroja! Sitten, juuri kun kitaristi lauloi "Hello, Mrs. Robinson", toinen nuori tarjoilija tuli vokottelemaan tanssimaan. No juu, vitsi vitsi. Minä nyt en ikävä kyllä koskaan ota mitään noita tosissani, jos ottaisin, ehkä seuraisi seikkailuja. "Ja aamulla en tiedä, mistä herään", Juicen sanoin.

Nyt heräsin Tuulan vierestä, omasta sängystä serkkuni Ullan lukaalissa. Hyvin syöneenä, juoneena (kohtuullisesti) ja levänneenä. 

Ulla on ostanut Alanyasta ihanan huoneiston. Luksusta halvalla. Ystäväni Airi on jo vuosia vuokrannut Kanarialta, Playa del Inglesistä lukaalin, ei ihan niin luksusta, mutta ok ja kaikki toimii. Molemmat ovat asettuneet aloilleen, Ulla aikoo olla suurimman osan vuodesta Turkissa, lentää tarvittaessa edestakaisin, Airi on ollut aina sen viisi kuukautta siellä Inglesissä.

Jos minun pitäisi valita? Siis, jos olisi rahaa levitellä. Molemmissa kohteissa on paljon korkeatasoista rakentamista tarjolla, systeemit pelaa, suomalaisilla riittää omaa kivaa. Me-henki on korkeella. Tjaa-a. En kuitenkaan ostaisi, vuokraisin. Ollaan jo sen ikäisiä, että pelottaisi kaikki tuleva. Et ole paikalla, mitä jos voro käy. Mitä jos tulee vesivahinko tai tulipalo? Eihän sellaisia tule, ihan tuulesta temmattu se vanhan kansan sanonta: vahinko ei tule kello kaulassa. Eiks vaan?

Mutta kumman paikan sitten valitsisin? En kumpaakaan. Kokeilisin vielä Kyprosta, Portugalia ja Maltaa.

Maltalla saattais törmätä vaikka Samuli Edelmaniin.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS