Tänään ajattelin...

Tuol metsän siimeksessä

Tänään oli oiva sää lähteä pitkälle lenkille. Nastat vain kenkiin, - nastat, voi kiesus, vanhuus tulee auttamatta - ja ylös, ulos ja lenkille. Tuostakaan sanonnasta nuorilla ei ole mitään käsitystä. Mut niiden maailmahan onkin ihan eri planeetalta, kuten omamme oli 60-luvulla vanhempiemme mielestä.

 

Koira on aina otettu, kun koko perhe lähtee ulkoilemaan, se ei tiedä, miten esiintyisi. Ryntäilee tuulispäänä sinne tänne, kun päästään metsään. Pieter ja minä peräkanaa tallattua kinttupolkua pitkin. Jossakin vaiheessa huomaan, että ei ole mitään kinttupolkua, on vain Pieterin jäljet lumessa ja Wayan merkkaamat syrjähypyt. Pieter pysähtyy vähän väliä: oliko se nyt tänne? Ai, mutta tuossa on tuo kaatunut puu, taidan muistaa sen. Hetkinen, tässä menee tämä voimalinja, juu siitä vaan yli ja ihan pian siinä on se polku taas. - No, eipä mitään, tunti menee ja toinenkin jo hyvän matkaa. Puhelimen gps näyttää kyllä, missä mennään.

 

Jossakin vaiheessa Vihdintien ja Hämevaarantien kulmauksen lähettyvillä tulemme isolle alueelle, jossa on lautarakennelmia, osin seiniksi tehtyjä ikkunoineen, osin lastauslavoista rakennettuja seinämiä. Keltaisia, vihreitä ja punaisia väritahroja on pinnat täynnä, sateen haalistamia. Alue on ainakin hehtaarin kokoinen. Kaupunkisota-alue, ou jee! Tää on kivaa, pysyy käteen ja naapuria ampumaan!

 

Hiljaiseksi vetää. Omituiset on huvit.

 

Meidänkin työpaikalta lähdettiin ainakin kerran sellaisiin huvituksiin: tapa se! Tuolla se taas livahti, nyt, anna palaa, älä jumalauta päästä sitä pirua, kuula kalloon! Hah, olet kuollut! - Kai se sitten niin menee: kun ei näillä leveyspiireillä tarvitse oikeasti piileskellä oikeita aseita ja oikeita tarkka-ampujia, on lähdettävä sotimaan leikisti. Täällä ei tarvitse juosta kauppaan henkensä uhalla, jos kauppa yleensä on auki ja jos siellä edes on mitään ostettavaa. Sen sijaan voi leikkiä, että tuo tönö tuossa on kauppa, selviänköhän hengissä, jos kyyryssä painan sinne menemään? Vai pläjähtääkö väripanos selkään?

 

Minähän taidankin olla oikein tosi tosikko. Mitäs minä tässä nyt, höh, kivaahan se on, leikkiä vaan! Ainahan pojat on leikkineet inkkareita ja länkkäreitä, rosvoja ja poliiseja. Ja sitä ryminää tulee sekä totena että fiktiona tv:stä päivittäin, mukulat pelaa jatkuvasti tappopelejä niillä pleikkareillaan vai mitä ne nyt on.  Ei tässä nyt maailmaa sillä paranneta, että moista hauskuutta aletaan kauhistella. 

 

Matka jatkuu halki lumisen metsän. Jossain kaukana kuuluu Vihdintien jyly, toisessa maailmassa. Toiseen maailmaan jää myös leikkisota, ei ole enää muistuttamassa oikeasta sodasta. Syyriasta ja niistä muista alueista, joissa ei piileskellä väripanospyssyjä vaan niitä järeämpiä.

 

Kotona lämmitetään keittoa ja  sipaistaan voita ihanien sämpylöiden päälle. Niitä saa Lidlistä. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS