Tänään ajattelin...

Anger management

VR lähetti uskollisille asiakkailleen tekstiviestin: hae tällä koodilla R:ltä itsellesi 200 gr:n suklaalevy. Jes, jippii, lahjasuklaata ei ole hampaisiin katsominen, sepä nautittaisiin tuota pikaa. 

Otin koiran lenkille ja suuntasin Selloon. Oli sinne muutakin asiaa. Pieter hakisi sitten autolla pois ja koira saisi tarvitsemansa sosiaalisen tapahtuman. Sille tekee hyvää päästä tungokseen, käytöskoulua parhaimmillaan. Waya käyttäytyikin ensiluokkaisesti. Sellon edessä se joutui ihmettelemään, kun puhuin samaan aikaan Elisan kanssa puhelimessa ja riisuin hakkapeliittoja kengistäni. K-kaupan tarjoukset olivat siinä houkuttelevan lähellä. 

No, sitten vain puhelimesta tekstiviesti auki ja R:lle. Kun pääsimme sinne, koira lyhyessä hihnassa, äänettömänä ja tempoilematta, alkoi kalabaliikki. Ennenkuin sain suuni auki, neiti alkoi kailottaa: "Koira pois, koira pois! Myymäläpäällikön käsky!"

"Mutta mutta, ihan vain minuutin olisin, kun..."

"Koira ulos ja heti!" Ihan kuin tulipalo olisi syttynyt. Se koira se nyt siinä tärkein oli. Taisin saada pienen kohtauksen, aloin kailottaa takaisin: "Eihän tämä nyt mitenkään voi häiritä, minuutti tässä menee..."

"Meillä on säännöt, tämä on elintarvikekioski!" '

"On tääkin nyt, ravintoloihin koirat saa jo nykyisin tulla, tämä yksilö on siisti ja käyttäytyy todella hyvin, ei nuuhki ketään eikä mitään..."

"Koira ulos ja heti!" kuului käsky. Minä pyörähdin kannoillani ja Waya myös. Marssimme ulos. JÄLKIKÄTEEN, tietenkin tajusin, että olisi pitänyt sano: "Joo, mutta minä voin kantaa tänne vaikka minkä lintuinfluessan ja hyppykupan ja hönkiä ja näpelöidä sen jokaiseen suklaapatukkaan ja eväsleipäpakettiin ihan kaikessa rauhassa, mutta koirasta saatte hepulin sillä siunaaman hetkellä. Jäikö neideiltä aivot kotiin, vai?" Neitejä oli kaksi, toinen olisi selvästi kyllä joustanut, ilme sen kertoi.

Tietenkin on säännöt, sääntöjähän tämä yhteiskunta on täynnä. Ja ehkä on tarpeellista olla antamatta alaisten ymmärtää, että tilanteen mukaan on toimittava, joskus voi joustaa. Ihan hetken. Alaiset kun eivät taida osata niin paljon vastuuta ottaa. Ruokakauppaan en koiraa veisi, mutta jotkut ravintolat jo sallivat koiran, kunhan se on kiltisti pöydän alla, eikä kuolaa ihmisten lautasilla tai pyyhi hännällään laseja kumoon. Ja yks R-kioski! Siellähän viivytään minuutti, eikä jäädä pesää tekemään.

Olin raivoissani. Mutta minkäs teet. Sitten soitti Pieter, että hän on unohtanut avaimensa kotiin ja jäänyt lukkojen taa. Avainnipussa oli tietenkin myös auton avain, joten hän ei voikaan tulla hakemaan. Voihan pee. Bussipysäkille, menisimmekin bussilla! Oi ei, kakskyt minuuttia olisi pitänyt odottaa! Ei auttanut, oli talsittava se pari kilometriä takaisin kotiin. Hakkapeliitat vain takaisin kenkiin ja kävelyksi.  En yhtään osannut ottaa sitä kuntoilun kannalta.

Koira sai ylimääräistä opetusta kotimatkalla: hihna taisi olla hiukan liian tiukalla vaikka yritin pehmentää ääntäni, kun kehuin sitä: Good boy! Se vain vilkaisi minua sen näköisenä, ettei mene läpi. Olet pahalla tuulella, tiedän sen. 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS