Tänään ajattelin...

Turhat ammatit

Sain joskus 60-luvulla lahjaksi kirjasen "John Lennon panee omiaan". Minulle, kiltille, sääntöjä noudattavalle maalaistytölle se oli jotain sellaista, jota ei voinut olla. Olin ihastuksissani. Kummallisia juttuja, merkillisiä piirustuksia. En tajunnut, että voisi esimerkiksi oikeasti olla ammattimainen golfinpelaaja. Se on yksi kirjasen jutuista, joka on jäänyt mieleeni. Ammattimainen golfinpelaaja! Joku harrastaisi golfia ja rakastaisi sitä niin paljon, että kääntäisi sen ammatiksi. Vau. Vauw!!! Aloin haaveilla. Ollapa harrastajapianisti, tullapa niin hyväksi, että joku maksaisi soitostasi.Tai rakastaapa hiihtämistä niin paljon, että tekisit sitä työksesi! Saisit palkkaa per kilometri, per hikipisara. Mites on, ei taida sujua ihan mitalitasoisesti? Jospa ottaisit vähän vahviketta, että suksi luistaisi paremmin, tulisit näkyvästi palkintosijoille? Muuten, katos, meidän ei oikein kannata maksaa sulle. Ymmärräthän sä? - Hiihtäjänä olisit ainakin päätynyt TV:n ohjelmiin ja lehtien sivuille. Arveluttavaa.

 

En ollut ennen oikein tajunnut, että sellaisia ammatteja oikeasti on. Ollapa esimerkiksi näyttelijä, saada palkkaa sellaisesta, jota ihmiset eivät tarvitse. Näyttelemisestä ei synny kenkää ei sukkaa, ei saada hiuksia leikattua, ei veroilmoitusta tarkastettua. Näytteleminen, mihin sitä tarvitaan? Viihdyttämään ihmisiä, hyhm, sehän tiedetään. Ne komeljanttarit. Hyhm.

Vanhenin, viisastuin. Huomasin, että maailma ympärillä muuttui. Tuli uusia ammatteja, ei ollut niin väliä, tarvitsiko maailma työtäsi, pääasia, että sait työsi myytyä, sait myytyä mielikuvan, että  myymääsi työtä tarvitaan. Nyt tai tulevaisuudessa (=optiot). Tai jos sitten ei, mitä väliä, tiesithän, että tämä oli riskibisnes? Et tiennyt vai? Sori, ei voi mitään. Entäs se teatteri ja näyttelijät?

Hyvinhän heillä menee, vaikka pörssit kaatuisivat. Koska maailma TARVITSEE teatteria. Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, ydinsota, katastrofi; teatteri nousee aina tuhkasta, näyttelijät vaikka ilman palkkaa. Sielu tarvitsee teatteria. Ihmisen sielu tarvitsee, janoaa. Kun oma mielikuvitus ei riitä, otetaan jatketta teatterista ja elokuvista. Sivutuotteena saadaa tietoa ja elämyksiä. Ja sitä tulee runsain mitoin jos valitset oikein. Esitys saattaa jopa saada aikaan jonkinlaista liiketta pääkopassasi: ajatuksia. 

 

Tässä iässä ajattelen nyt vakavasti, miten mukavaa olisi ollut olla elokuvaohjaaja. Se on ollut se toiveammatti jossain sielun pohjalla iät ja ajat. Lähti siitä, kun Kuopion tyttölyseon äidinkielenopettaja ohjasi joulujuhlanäytelmää Prinsessa Ruusunen, eikä saanut eloa niihin mummoon ja tyttöön, jotka tulivat ruusujen peittämän linnan luo. Teki mieli mennä opettajan luo ja sanoa (niinkuin filmeissä): "annas kun minä yritän". Olisin mennyt ja polkenut jalkaa: "Ja jumalauta, jos sieltä ei ala löytyä sitä ilmaisua!!!"

Eiks ois tullut hyvä esitys joulujuhlaan? Mitä ootte mieltä? - Noh, luovuus ei olis riittänyt, myönnettävä on. Kirjanpitäjä-kategoriaa, hyvä sekin,  sitäkin työntekijäluokkaa tarvitaan aina, hyvinä ja huonoina aikoina..

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.06 | 11:06

Hahaa.. just niin

...
21.04 | 21:24

Aikamoista sattumaa vai...

...
27.08 | 22:43

But ASK them if they got Canadian bacon! 😂🤣

...
26.08 | 19:25

Kiire/kiire/kiire..on tuttua tavaraa sekä omasta takaa, että tuontitavarana. 😀Mutta hermosi on kuin pajunoksa: taipuu muttei katkea.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS