Tänään ajattelin...

Hesarin artikkeli He olivat hymypoikia (Satu Vasantola) kertoi perheistä, joiden kiltit pienet hymypojat olivat ajautuneet väärille urille. Lopulta huumepäissään väkivaltaisiksi ja tappajiksikin, vankilaan.

Vanhemmilla on vertaistukiporukka, jossa saavat kelattua kokemaansa. Arvaan, että se on se paras lohdun paikka, vain ihmiset, jotka ovat kokeneet saman, voivat ymmärtää. 

Artikkeli herätti minussa taas halun tarttua aiheeseen, josta ei oikeastaan saa puhua. Kun  mistäänhän ei oikeastaan saa puhua. Lähipiirini henkilö, jolla on huumeongelma, ei sentään ole ikinä niin syvälle joutunut, mutta mistä sitä tietää, onko lähellä ollut. Ilman oikeussalia ei ole selvitty, poliisi on kovinkin tuttu. Olen varma, että tässäkin tapauksessa -kuten artikkelin Eetun kohdalla - kaikki alkoi koulukiusaamisesta. Vuosia jatkuneesta nöyryytyksestä. 

Joka on lukenut kirjani Punaiset viinimarjat (kirjastosta!), on päässyt selville tästä ongelmasta, piilotellusta aiheesta. Siinä vaiheessa, kun kirjan kirjoitin ja muuttelin henkilöitä vähän fiktiivisemmiksi, en edes tajunnut, että alkoholin lisäksi oli kyseessä vieläkin pahempi riippuvuus: sekakäyttö. Kuvittelin sinisilmäisyydessäni, että huumeet olivat jo taaksejäänyt kokeiluvaihe.

Tulee mieleen Lauri Viidan runo "Äidit, ne toivossa väkevät..." Runo kertoo, mistä puusta äidit on tehty. Kerta toisensa jälkeen sitä uskoo ja toivoo, on ainakin uskovinaan. Patistaa, saarnaa, kannustaa, kehuu ja opettaa. 

Joku ilta sitten tuli televisiosta kotimainen elokuva Aurora. Pääosassa Mimosa Willamo. Piti ihan googlata, miltä tämä näyttelijä oikeasti näyttää. Elokuvassa hän oli suttuinen blondi. Rääväsuinen, aina kännissä. Vastenmielinen tapaus ja silti tajusi, että hänellä on hyvä sydän. Isä rötkötti kotona nojatuolissa sammuneena, kuten ilmeisesti aina. Äiti oli kuollut. Helppo oli katsojan tajuta, että kun tuohon Mimosan näyttelemän elämän suuntaan on kerran lähdetty tai jouduttu, siitä ei hevillä nousta. Tahdonvoimaa ei ole. Elokuva on elokuva, se päättyi hyvin, mutta tosielämässä sieltä pohjalta nousu on VAIKEAA. Vaikka luulisi, että jotkut isot elämän tapahtumat pysäyttäisivät, draamat, onnenpotkut. Mutta kun diileri soittaa, tulee yhtäkkiä taas asiaa ulos, "meen käväseen ihan vain tuossa...".

 

Toiveajattelua, pakko myöntää. Äitini, joka tänään täyttäisi 101 vuotta, harmitteli vanhoilla päivillään, että koskaan lopetti joogaamisen. Minä harmittelen, etten koskaan kunnolla ole aloittanutkaan. Olenhan minä toki moniakin vuosia joogatunneille osallistunut, mutta viimeisistä kerroista on jo monia vuosia. Nyt jos aloittaisi, pitäisi varmaan alkeiskurssille mennä. Tai seniorijoogaan, ehdotti tytär.

Tytär on myös joogaopettaja. Nyt hän on joutunut pitämään opetuksensa etänä ja pitämään kaiken lisäksi ne tunnit meidän kodissa, koska hänen poikansa, sen viuluviikarin etäviulutunti on samaan aikaan. Vaikka viulu vinkuu eri kerroksessa, se silti häiritsee joogatuntia. Alunperin tunnit on sovittu samanaikaiseksi, koska poika on halunnut jatkaa musiikkiopintojaan Klaukkalassa Nurmijärvellä ja äitinsä puolestaan opettaa siellä kansalaisopistossa sitä joogaa sivutoimenaan . Ovat sitten ajaneet Helsingistä sinne yhdessä kerran viikossa. Mutta korona muutti kaiken.

Tänä torstaina minä jäin joogaamaan kameran taakse, kun tytär pystytti läppärinsä jonkun tuoliasetelman päälle ja alkoi pitää tuntia joogamatollaan. Pieter lähti tunnin ajaksi Wayan kanssa lenkille.

Voi huh! Jotkut liikkeet olivat kertakaikkiaan mahdottomia. Ei toivoakaan, että esim pystyisin ydellä kädellä tukien olemaan sivuttain lankussa ja kurottamaan toisella kädellä kattoa kohti tai että pystyisin heilauttamaan itseni niska-hartiaseisontaan. Tuosta vaan singahti tytär ylösalaisin siinä  kameran edessä. En kysynyt, kuinka moni hänen etäoppilaistaan teki saman. 

Ei, kyllä nyt täytyy mennä sellaiseen seniorijoogaan, heti kun rajoitukset hellittää! Ja tietenkin vesijumppaan! Sen puuttuminen on todella harmittanut. Samoin on harmittanut se, että meidän talon jumpat kaksi kertaa viikossa ovat tauolla. Voisihan sitä tietenkin treenata television jumppaohjelmien opastuksella. Niin voisi, voisipa hyvinkin. Mutta siinä on vain se pikku ongelma, että ei vaan tule tehtyä. 

Onneksi sentään Wayan kanssa on käytävä lenkillä. Minä yleensä aamupäivällä 1-2 tuntia ja Pieter iltapäivällä. Että edes sen verran.

Koko ajan toitotetaan, miten tärkeää liikunta on, varsinkin meidän iässä. Ihan se on itsestä kiinni, ei tässä tosiasiassa mitkään selitykset auta. Kun ei vaan viitsi 🤒.

 

Romaanit ovat kurkistus toisten ihmisten elämään ja ajatusmaailmaan.  Mielestäni jo se oikeuttaa kirjoittamisen ja lukemisen "vaivan". Mutta monelaista tietoakin niistä saa vaikkeivat tietokirjallisuutta olisikaan.

Nyt kun taas mökin tavaroiden selvittämisen jälkeen ja lomassa olen ehtinyt kuuntelemaan Barack Obaman kirjaa (Luvattu maa), mietin millainen oppitunti tai oikeastaan oppikurssi se onkaan Amerikan, Euroopan ja koko maailman historiasta. Ja jännittävä, kuin paraskin romaani. Äärettömän hyvin ja sujuvasti kirjoitettu sekä myös käännetty. Tapaamiset Putinin, Medvedevin, Merkelin, Sarkozyn jne kanssa, kuvailut kunkin olemuksesta, ilmeistä ja kehonkielestäkin. Sanotuista ja sanomatta jääneistä, omista ajatuksista tapaamisen aikana. Ilmastomuutoksesta ja luonnonsuojelusta, öljyn tuotannosta ja yleensä fossiilisista polttoaineista, pankkikriisistä, Kreikan tilanteesta, koripallosta, Valkoisen talon henkilökunnan kriiseistä, Michellestä ja tytöistä. Konservatiivien johtohahmoista, Mitch McConnellista ja Lindsay Grahamista (suorastaan myrkyllisiä ajatuksia). Kaikesta. Millaista on olla Amerikan presidentti. Millaista on olla Amerikan ensimmäinen musta presidentti. Millaista on olla ennen kaikkea presidentti maassa, jossa on kaksipuouejärjestelmä. Miten olinkaan niin hölmö, että kuvittelin Valkoisen talon henkilöstön ja kansakunnan monimuotoisuuden olevan itsestään selvyys tai ainakin saavani sen näyttämään itsestään selvyydeltä! Tällaisia pohdintoja. Äidistä, isästä ja isoäidistä.Vaalilupauksista. Guantanomo piti tyhjentää. Helposti sanottu, mutta täysin mahdoton tehtävä! Republikaanit kertoivat kansalle, että vankeja (= terroristeja) sijoitettaisiin  juuri sinun naapurustoosi. Tai heidät lähetettäisiin kolmansiin maihin, jotka eivät suostu vastaanottamaan tai joissa heillä olisi arvaamattoman huonot olot (esim Jemen, josta suurin osa vangeista oli kotoisin). Vaikeita - ei vaan mahdottomia - valintoja.

Nautittava kirja.

Nautittavia ovat kuuntelemistani kirjoista olleet myös Sylvi Kekkosesta (Sylvi Kekkosen omalla äänellä -siltä lukijan ääni melkein kuulostaa ja Sylvi Kekkosen omin sanoin – siltä Johanna Venhon teksti kuulostaa!  kertova Ensimmäinen nainen, puolalaisen nobelkirjailijan Olga Tokarchukin  teos Aja aurasi vainajain luitten yli. Erikoinen nimi on (kirjan mukaan) englantilaisen runoilijan Willian Blaken runosta ja paljastaa, että kirja on oikeastaan dekkari, olematta tyypillinen sellainen. Mitä tästä kirjasta sitten oppii, jos sivuutetaan hieno teksti ja kekseliäs aihe? Eläinten oikeuksista ja luonnosta. Luonnosta oppii myös paljon ihanasta kirjasta Suon villi laulu (Delia Owens) ja jo aiemmin mainitsemastani Teemu Luukan teoksesta (varmaan olen muistakin jo kertonut!) New Yorkin Uhmatar oppii erittäin paljon menneen ajan siirtolaisuudesta. Ajalta, jolloin se kuuluisa amerikkalainen unelma vielä oli voimissaan ja jolloin vielä sinnikkäällä yritteliäisyydellä  saavutti jotakin. Aiemmin mainitsin ainakin Tommi Kinnusen Finlandia-ehdokkaan Ei kertonut katuvansa, siitä opin minulle uusia asioita Lapin sodasta ja naisista, jotka houkuteltiin sinne saksalaisten sotilaiden töihin (osa päätyi vähän niin kuin viihdealalle, mutta osa ihan oikeisiin töihin).

Kovasti tykkäsin myös Antti Holman järjestäjästä ja parista Haruki Murakamin kirjasta. Mitä opin siis Antin kirjasta? Homopojan epävarmuudesta ja teatterimaailman intrigeistä. Ja kivasta, joustavasta kirjoitustyylistä. Vielä enemmän pidän Elisabeth Stroutin tyylistä. Hänen kerrontansa ja ihmistyyppien hahmottamisensa, voi pojat (ja tytöt)!

On ollut niin kiirettä, että lukemaan en ole ehtinyt, Hesarissa riittää päivittäistä urakkaa. Olen aloittanut ystäväni innoittamana Boris Pasternakin Tohtori Zivagoa (nuoruusvuosina kahlasin läpi, en muista siitä yhtään mitään), hitaasti käy lukeminen, tekstikin on hyvin pientä. Mutta kiehtovaa kerrontaa, vanhanaikaisella venäläisellä poljennolla kulkee. Että kyllä se vielä tässä luettua tulee sekin. Siitähän puolestaan oppii jotain venäläisestä mentaliteetistä ja suuren ja mahtavan naapurimme historiasta!

Kannattaa lukea ja jos ei jaksa, niin kuulokkeet vaan korville ja puhelimesta pyörimään vaikka romantiikkaa tai joku dekkari. Kuuntelu on helppoa kuin heinän teko, sujuu mukavasti kun silität, imuroit, paloittelet vihanneksia tai vaikka lenkkiseurana. 

 

 

Hyvä pääkirjoitus mielestäni Hesarissa tänään tästä koronavuodesta. Ristiriitaista viestintää, poukkoilua sinne tänne: suljetaanko koulut ja ravintolat joka puolella maata, vai olisiko sittenkin parasta...Terveysviranomaiset sanoo sitä tänään ja tuota huomenna, hallitus yrittää siltä pohjalta sitten tehdä päätöksiä. Ja kansa arvostelee eikä muista, että tilanne on todellakin uusi kaikille, koko maailmalle. Hallitus ja terveysviranomaiset ovat silti onnistuneet varsin kohtuullisesti verrattuna moniin muihin maihin.

Espanjan taudin aikaan kellään ei ollut visiota siitä, että joskus olisi sellainen viestintäkanava kuin televisio (Leonardo da Vinci ei elänyt enää sinä aikana, olisi saattanut jo jotain tällaista miettiä) saati internet ja sitä kautta SOME! Se vaikuttavin siis. Melkein vielä oltiin savumerkkien varassa. Nyt on viestimiä ihan kotitarpeiks, mutta viestintä takkuaa, kun ei tiedetä. Ei tiedetä toisistaan (viranomaiset ja hallitus), eikä tiedetä, mikä olisi oikein. Kokonaiset maat tekee erilaisia ratkaisuja. Ja jokainen meistä tietää paremmin kuin mitä vastuuhenkilöt (siis taudin leviämisen ehkäisyvastuussa olevat, taudin todellista vakavuutta arvioivat, hoito- ja rokotusvastuussa olevat jne loputon liuta muita vastuuhenkilöitä) neuvovat/säätävät/viestittävät/pakottavat.

Saan koko ajan viestejä henkilöltä, jonka mukaan tauti on vain lievä nuhakuume, ihmiset turhaan hössöttää, maski ei auta yhtikäs mitään, rokotteet on hirveetä myrkkyä, Bill Gates ja muut - omituisella tavalla, hm... - rokotteista ja lääkkeistä kiinnostuneet miljonäärit, ovat ihan täysiä kusipäitä. Joku aika sitten tuli video, jossa saksalainen juristi, Dr Joku (etten sanoisi Outolempi) kertoi, että USA:n hallitus on haastanut moiset vastuuttomat miljonäärikansalaiset oikeuteen kansanmurhasta. Feikkiuutinen, senhän jo näkee tekstistä. Mutta oli vähän (muttei liian paljon) työlästä etsiä, mistä löytyisi tieto, että tämä todellakin on feikkiuutinen. Reutersin sivuilta onneksi löytyi Fact Check - sivu. Eihän se tietenkään tämän henkilön päätä käännä, kun on päättänyt uskoa toisin, ei tosi uskovainen käännä kelkkaansa. Faktat kaikuvat kuuroille korville. Tämä USA vs miljonäärit -uutinen oli julkaistu ensimmäiseksi jollain (ehkä arabialaisella) sivustolla vuonna 2036, jonkun (ehkä arabialaisen) kalenterin mukaan. Ja Skepsisin sivulta löytyi lisää tietoa: kyseinen videolla puhunut herra ei ole Saksan liittopäivien jäsen, eikä siten voi olla minkään virallisen toimikunnan tms jäsen ja että videolla kerrottu organisaatio, jota hän edustaa, on vain joku neljän kaverin yhdessä perustama kuppikunta, jolla ei missään tapauksessa ole mitään asemaa tai sananvaltaa missään. Muuta kuin omilla virallisen näköisillä sivustoillaan. Se on sitä sananvapautta.

Tietäjät tietää myös, että Britanniassa ei puhuta brittimuunnoksesta. Ei puhuta, koska siitä puhutaan siellä nimellä New Variant. Tämäkin on salaliittoystäväni mielestä kuitenkin osoitus siitä, että koko korona on keksitty juttu.

Jos haluaa usko MV-lehden ja Uuden Suomen (tätä ihmettelen. Onkohan se nyt ollenkaan enää sama Uusi Suomi, jota vanhempani lukivat?) kolumnistien juttuihin faktoja tarkistamatta, se on kai sananvapauden nimissä sallittava, mutta juttujen levittämistä ei pitäisi sallia.

Tämä salaliittoteorioiden vankkumaton kannattaja-ystäväni uskoo myös ja kaiken aikaa siitä muistuttaa, että valtamedia ei näistä kerro. Viestit poistetaan heti, kun hänenlaisensa "vastuulliset" henkilöt niitä jakaa, koska tieto pimitetään kansalta. No, kaikkia viestejä Facebook ei ehdi poistamaan ja huomaamaan, vaikka nykyisin kai sentään yrittävät.

Influenssa on kokonaan kadonnut maastamme, ystävä sanoo. No kai se on, kun käytetään maskeja. Höpsis, hän sanoo, ei maskit suojaa yhtään mitään, tämähän on tieteellisesti todistettu! Ja nyt kun Marinkin sanoo, että pakottaminen olisi vain kosmeettinen juttu. Minä taas tulkitsen, että Marin sanoo näin, koska suuri osa jo käyttää maskeja ja toisaalta myöskin niin, että on tieteellisesti todistettu, että maskit eivät 100-presenttisesti suojaa. Mutta eihän sitä pidä mennä toisen sanomisia tulkitsemaan. Ei pidä.

Rokotteet. Mitähän sitä niistäkin taas sanoisi. Aina on rokotettu, siis ainakin jo meidän sukupolven aikana. Joskus on pieleenkin mennyt (koska ihmiset ovat koekaniineja ja perässä kolme huutomerkkiä). Tietenkin ihmiset ovat koekaniineja, sen jälkeen kun on rottatestejä tehty, on siirryttävä ihmisiin, jos rokotetta koskaan mielitään ihmisille antaa. Miten ihmeessä se muuten toimisi? Ja tämä koko rokotehan (tai nämä) on juosten kustuja, kuten niin osuvasti tavataan sanoa. Ei pyörää tarvitse moneen kertaan keksiä, eli mekanismit on jo tiedossa ja osin käytössä. Ei jokaista samantyyppistä rokotetta tarvitse lähteä a:sta alkaen tekemään. MUTTA, niin  rokotteissa kuin  lääkkeissäkin, sivuvaikutuksia ilmenee. Odottamattomiakin. Astra Zenecan tomii eri periaatteella kuin  Modernan tai Pfizer-Biontechin. Tämä viimeksi mainittu ei meille aiheuttanut mitään tuntoja, ainakaan eka pistos, mutta Astrasta olen kuullut jo parin ihmisen saaneet todella ikävät oireet: kovan kuumeen (hirveän horkan siis) ja pulssin huiman nousun. Ja tiedä sitten - niinkuin salaliittoteoria-uskovaiseni sanoo - mitä niistä aiheutuukaan pitkällä aikavälillä! Kun vaikuttavat DNA:han (muut kuin Astra ja tiedä nyt siitäkin!)), ehkä vaikutukset tulevat ilmi vasta sukupolvien päästä. Ai niin, ehkä polio-, hinkuyskä-, keuhkokuume-  ym rokotteista onkin aiheutuneet kaikki nämä nykytaudit, syöpä, diabetes, rasvamaksa jne jne. Voipihan se niinkin olla. Että pitkän, kulkutaudeista vapaan elämän kustannuksella valitsimme tällaiset sairaudet, kun meidät (lähes) pakotettiin ottamaan jo rokotukset lapsena. Ja jos astui ruosteiseen naulaan ja valitsi jäykkäkouristusrokotuksen verenmyrkytyksen sijaan, valitsiko samalla sairauden, jota kaunistellen kutsutaan elintasosairaudeksi? 

Pitäisikö tiedustella Marinilta tai Salmiselta? 

 

Siitähän seuraa monia asioita. 

Haikeutta? Ei minulle. Läppärini etusivulla on kuva tyynestä järvenselästä ja laituristamme penkkeineen.Onki siinä nojallaan.Niin on, mutta eipä ongittu. Eipä istuttu penkeillä ihailemassa auringonlaskua. Kerran lempeässä kesäillassa juotiin ystävän kanssa jonkin verran 🤪 viiniä siinä laiturilla. Kerran. Ystävän kanssa, ei Pieterin. Tikkailta mentiin uimaan kuumina päivinä ja saunasta, tai loikittiin veneisiin. Silloin, kun lähdettiin saareen. Vieraiden kanssa. Koska muuten me retkeilemme vain paikoissa, joihin pääsee autolla. Mutta muutenhan Pieter koko ajan pusasi jotain. Aloitti klo 8 aamulla, melkein joka aamu. Kylmällä säällä enstex-haalarit päällään. Ne, jotka ostettiin, kun taloa alettiin rakentaa Jokelaan v. 2002. Nyt ne joutuivat täysin palvelleina eläkkeelle (=roskikseen).

Tavara-taivas. Se siitä myös seuraa. Tai -helvetti. Alan jotenkin ymmärtää sotkuista naapuriani. Hänellä on aina sekamelska kotona ja alan välittömästi siivota siellä, kun menen kylään. Hänestä se on ihanaa, koska hän itse mieluiten sulkee oven perässään, silloin ei sotkut häiritse. Minua ikävä kyllä häiritsee. Kaiken aikaa. Onneksi uudet asukkaat (muuttivat sinne pysyvästi) ostivat huonekalutkin. Mutta kun kaikkea on kaksin kappalein ja lisäksi melkoinen määrä työkaluja ynnä muita laitteita... Varastoissa (kahdessa ovat), lastenlasten kapiokirstua on ilahdutettu (hirveän vaikea sana!), tori.fissä myyty, mutta edelleen vaan roinaa riittää!

Autokuume! (Kun nyt olis kerrankin varaa.) Ei kai siitä sellaista sentään seuraa? No, totta puhuen, kerrankin minun ehdotukseni meni läpi. Mitä minä nyt autoista ymmärtäisin, mutta kun Pieter sanoi, että Subarulla ajetaan vielä muutama vuosi, ehdotin, että eikö nyt kuitenkin vaihdettais hybridiin, niin kauan kuin bensa-autoja vielä joku huolii. Mökiltä muuttopäivästä meni sitten tasan viikko, kun meillä oli jo lyöty autokaupat lukkoon. Eli se autokuume iski sitten ihan melkein puskista, niin kuin nyt on tapana sanoa. Olihan Pieter tietenkin jo selvittänyt, mikä auto se olisi, jos vaihdettaisiin. Muuten, se täsmälleen oikea (paitsi väri) löytyi Kuopiosta. Kaupat tehtiin autoa näkemättä ja koeajamatta. Myyjä kyseli sitten, "jotta tuutteko työ Kuopijjoo, vae toemitettaanko myö se tiältä teille kottii?" "Ai jaa, mitäs se toimitus maksaa?" "No, se ei maksa mittää". "No sitten, saapi tulla." Huomenna tulee.

Että silleen.

Ja seuraa siitä sitten sekin, että pankki alkaa vainota, tiukata, mitä teette loppurahoilla, kun velat on ensin vähennetty päältä. Ei siitä nyt niin ihmeitä jäänyt, mutta sen verran kuitenkin, että kerrankin voi senttejä laskematta mennä kampaajalle, ja olishan se kiva vähän kiertee mualimmooki, niin kuin entinen mainos-ukkeli sanoi. Kunhan korona hellittää.

Uusimmat kommentit

25.05 | 20:49

minulla samat oireet jo 8 vuotta joka päivä.keinuntaa kävellessä hämärässämyö pahempi. aamuisin kaikki paikallaan muutaman tunnin kun liikkuu rauhallisesti, mut

...
21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS