Tänään ajattelin...

Nuorempana olin niin ujo, että olin tosi hädissäni, kun oli pakko osallistua joillekin kokkareile, jossa oli läjäpäin vieraita ihmisiä. En tunne ketään, apua, miten tästä nyt selvitään! Nyt ei tee tiukkaa, siitä vaan retostelemaan omilla "saavutuksillaan" ja jos ei niistä saa kokoon mainittavaa tarinaa, niin voi kaivaa esiin vaikka lahjakkaat lapsenlapset. Näin tein nyt, kun oltiin hollantilaisseuran uudenvuoden juhlissa viime viikolla. Hirveä pälpätys hollanniksi, ota siitä nyt sitten selvää. Ärrät vain sorahtelivat, mutta onneksi suomeakin kuuli. Oliebollen (pienet munkit, rusinoilla tai ilman, niin kuin meidän maksalaatikko) sekä bitterbollen (lihalöllöä kuorrutteen sisällä), tyypillisiä uudenvuoden syötäviä, niitä tarjoiltiin ja kuplajuomaa sekä tientenkin olutta, Heinekenia.

Jälkikäteen hävetti, että piti alkaa retostella lapsenlapsilla, mutta kun en muuta siihen hätään keksinyt. Parin mukavan rouvan kanssa siinä juttelin. Vaatimattomia ihmisiä, toinen oli Aalto-yliopiston (jokun erityisalan-) fysiikan professori, toinenkin oletettavasti oppinut ihminen. Ja minä? Ai niin, onhan minulla aina takataskussa valttikortteina ne fiksut keskenkasvuiset!

Aloin sitten myöhemmin muistella, mitä puhuikaan Eckhart Tolle luennossaan, jonka vastikään kuuntelin ja katselin. Että ihmisillä on aina valtava tarve päteä, olla jossakin asiassa yli muiden. Parempi auto ehkä, hienompi titteli, isompi liksa, kauniimpi ulkonäkö, muodikkaammat vaatteet. Intelligenssiä! Tietoa ja taitoa! Mitä vain, Jos ei ole autoa, on varmaan polkupyörä, vaikkapa ihan tavallinen kolmivaihteinen, koska olen niin valveutunut ja ymmärrän, miten tämä maapallo pelastetaan. Sillä pyörällä minä huristelen noiden autoissaan rehentelevien typerysten ohi! Olen siis vähän fiksumpi kuin nämä audeillaan ja bemareillaan ympäristöään saastuttavat. Ja jos ei ole mitään millä päteä, otetaan asia käänteisesti. Voisin olla vaikka köyhä, kurja ja sairas. Voisin olla sairaampi kuin muut, köyhempi ja kurjempi kuin  yksikään toinen. Minun elämässäni olisi niin mahdottoman paljon epäonnea, että siihen harva pystyy! Voi voi. Kyllä piti Tolle taas mahtavan luennon.

Mutta kuinka sitä sitten osaisi olla ihan vaan oma itsensä. Jutustella, kertoa itsestäänkin vieraille (tai tutuille), mutta ei alleviivata itseään mihinkään suuntaan. Jättää kaikki rehvastelut pois.

Kerran eksän synttäreillä (taisi saavuttaa kunnioitettavan 50-vuoden rajapyykin, siihen aikaan se oli muka jotain!) oli eräs nainen, nimekkään (ainakin vielä siihen aikaan) toimittajan (juorutoimittajan) vaimo, johon useampi kiinnitti huomiota. Kyselivät, kuka oli se miellyttävä ihminen. Tämä nainen jutteli kaikkien kanssa, oli kiinnostunut ihmisistä. Ei vaikuttanut uteliaalta vaan todella luonnolliselta, osasi rakentaa keskustelun. Jälkikäteen kadehdin sitä taitoa ja viehätysvoimaa. Moni meistä haluaa jollakin tapaa hallita tilanteita, suoltaa sitten vaikka vitsejä tai kertoo lehdistä lukemaansa omana keksintönään, puhuu yli muiden, keskeyttää, kailottaa. Jokainen tuntee muutaman besserwisserin (ei, en se minä ole, se on tuo toinen! Mokoma, mikä sekin luulee olevansa!)

Niih, täytyy huokaista. Vaatimattomuus kaunistaa, kaunistaisi! Mutta sitäkään lajia ei sitten saa olla sellaista määrää, että kaunistuu jo ihan liikaa 😋.


PS. Olisko tää kuitenkin jos ei nyt ihan huippu, niin aika lähellä: eräs ystäväni alkoi hehkuttaa, että hänen sukulaisensa on erään tunnetun ja arvostetun ulkomaisen tutkimuslaitoksen palveluksessa! Ajattele sitä, että mun sukulainen! Tai siis oikeastaan lapsen appi-ukon sukulainen, kävi htken päästä ilmi, mut onhan se sitten kuitenkin lapsenlapsen kautta sukua...🤭

PS 1: Kröhm, onhan meillä itselläkin, suosittu radiojuontaja on serkkuna, niin että ei tässä nyt ihna mitä tahansa juntteja olla! 😎

Kun elokuvan nimi on Hirviön kutsu, jätän taatusti katsomatta - ellei se tule Teemalta. Eilen tuli, ajattelin, että on joku vanha mustavalkoinen "laatuleffa", mutta vilkaisin silti tietoja. Ei, oli vuodelta 2016, minulle tuntemattomien tekijnöiden aikaansaannos, jolle oli arvostelija  antanut neljä tähteä. Piti siis katsoa, ja kyllä kannatti!

Eroperheen pikku poika (joku 10 -12 v.), koulukiusattu, ankaran isoäidin paimentamana, kielsi itseltään ilmiselvän totuuden: syöpää sairasta äiti ei tulisi selviytymään. Aina oli äidille tarjolla uusi, ihmeellinen lääke, joka nyt kyllä tehoaisi. Suojakseen poika oli kehittänyt hirviön, joka kehkeytyi talon edessä olevasta marjakuusesta aina klo 12.07, yöllä tai päivällä. Hirviö kertoi tarinoita.  Hirviön tarinat opettivat, että maailma ei ole mustavalkoinen, murhaaja voi rakastaa, ilkeä ihminen voi olla oikeassa jne. 

Pojan silmittömät aggressiot olivat ymmärrettäviä ja anteeksiannettavia. Lopulta hirviö pakotti pojan tunnustamaan, että samaan aikaan, kun hän toivoi, että äiti paranisi, hän toivoi, että kaikki olisi ohi. Eli koska hän sisimmässään tiesi, että äiti kuolisi, hän jollakin tapaa halusi hyväksyä sen ja päästä joskus irti tuskastaaan. Ristiriitaiset tunteet velloivat pojassa, painajainen piinasi joka yö. Ajatuksia herättävä elokuva!

Paljon on puhuttu viime aikoina vastakkainasettelusta. Monet ihmiset näkevät maailman joko-tai-linsseillä, eivätkä heidän silmänsä ole koskaan avautuneet. Vihollinen on vihollinen ihan kaikessa. Väärässä kaikessa, opposition mielipiteet totaalisen, sanonko mistä.  Meillä Suomessa on jo kauan sitten lanseerattu politiikkaan käsite konsensus, olisko ollut Holkerin hallituksen aikaan, jolloin taisi syntyä ensimmäinen sinipunahallitus. Samoin työmarkkinoilla. Nyt tuntuu taas, että on vähän hakusessa ja maailma on taas muuttunut mustavalkoiseksi. Eilinen filmi pisti vähän taas pohtimaan tällaisiakin.

 

Tänään saatiin lukea lehdestä jesideistä, joita asuu Syyriassa ja Irakissa kurdialueilla. Heitä on tapettu Syyriassa tuhansittain. Kansanmurha oikein. Uskonnonko takia? Vaiko sillä varjolla, niin kuin kautta historian on aina tehty, ansaittu sitä kirkasta kruunua siellä taivasten valtakunnassa. Kumpiko sen siis saa, murhaaja vai murhattu?

Wikipedian mukaan heidän uskontonsa on yhdistelma zarahustralaisuutta, manikealaisuutta, juutalaisuuttaa, kristinuskoa ja islamia. Herranpieksut!! Mikä se sellainen uskonto oikein on? Ei varmaan mistään kotoisin, eihän sitä nyt noin voi uskoa? Mutta uskokoot, ei kai se niin vakavaa voi olla, että sillä hengestään pääsee?

Mutta kyllä vaan voi, ajatteles vähän,  miten monia uskontoja tällä pallolla on! Wikipedia jo luettelee niitä kymmenittäin ja niiden haaroja ja lahkoja. Eli kyllä vaan voi uskoa, ihan mihin vaan. Eräs sukulaiseni sanoi uskovansa keltaiseen kumiankkaan ja saikin muistotilaisuudessaaan sellaisen kuvansa viereen. Ja jokainen tosi uskovainen on vakuuttunut siitä, että juuri hänen uskontonsa on se totuus.

Usko on uskoa, siis USKOA, ei tietoa. Mutta täällä kristityssä maassa meidän kuitenkin ikään kuin kuuluu uskoa tuohon joulun ja pääsiäisen sanomaan, vaikka emme niitä tarinoita oikein voi ymmärtääkään. Tai suoraan sanottuna, onko niissä nyt yhtään mitään järkeä. Silti on aika nolo uskovaisten edessä sanoa, että en usko noita juttuja. Joulukirkossa käymme tunnelman vuoksi, Jeesus-lapsi kaivetaan hetkeksi esille ja unohdetaan taas sitten vuodeksi, mitä nyt pääsiäisenä vähän kärsitään tunnontuskia sen ristinkuoleman tiimoilta.

Mutta mitäs teet, kun talon yhteiselle joulupuurolle ilmestyy naapuripariskunta pitämään pyhäkoulua. Rouva kysyy,  josko luettaisiin jouluevankeliumi, sopiihan se kaikille? Kehtaa siinä sitten sanoa, että minulle ei sovi. Sama se, traditio, tapahan se vain on. Mutta kun herra sitten alkaa lukea Raamatusta oikein mikrofoniin sitä tuttua tarinaa ja rouva samaan aikaan kiinnittää tarratauluun Josefia ja Mariaa, lampaita,  paimenia, enkeleitä, Jeesus-lasta ja Itämään tietäjiä, niin mitä siitä pitäisi ajatella? Olin halunnut tulla talon joulupuurolle, höpisemään naapureitten kanssa niitä näitä, en todellakaan mihinkään pyhäkouluun. Mutta hyviin tapoihin ei meidän maassamme kuulu protestoida ääneen, kun kristillisiä asioita markkinoidaan.Ihan vaikka niitä tuputettaisiin.  

Miks ihmeessä me ollaan niin varmoja meidän uskonnon oikeellisuudesta? Jotkut menevät vielä pidemmälle, koko ajan piräisi palvoa sitä Jeesusta, kaikki maallinen on syntiä, muiden uskontojen jäseniä pidetään pakanoina, eivät pääse taivaaseen harppua soittamaan, kun ovat sulkeneet korvansa Jeesuksen ilosanomalta.  

Uskon kyllä, että Jeesus on henkilönä ollut olemassa, varmaan vakuuttava saarnamies ja hyvä ihminen. Aikansa kapinallinen ja toisinajattelija. Heitähän on aina ollut tapana päästää päiviltä, kun paremmat ihmiset ovat olleet toista mieltä. Jumalan poikakin tämä Jeesus oli, paitsi, ettei sellaista Jumalaa mielestäni ole olemassakaan, jolla voisi ihan tällaiosia lihallisia poikia ja tyttöjä olla. Tai sitten me kaikki ollaan. Maailmankaikkeuden  kosmisesta viisaudesta  syntyneitä. 

Hyvää joulua vain teille kristikansa ja kaikki muutkin elolliset, ikään, rotuun, uskontoon, sukupuoleen jne katsomatta. Amen.

Jouluradio on aika ihana, tulee vuoroon vedet silmiin nostattavaa, sitten taas "helinää helskettä, vilinää vilskettä". Sieltä tulee vähän väliä eri sovituksina myös Elsa-tätimme "Tuikkikaa oi joulun tähtöset". Viimeinen säkeistö on todella mystinen, ottaen huomioon, miten syvästi uskonnollinen Elsa-täti oli: "Kerran loppuun satu joulun saa, kyynel tähtisilmän täyttää." Ja lopulta <"virtaa vuolainen tuskan veet". Äiti aikoinaan kirjelmöi tästä kirkkohallituksen kanssa,siellä kai harkittiin koko laulun hyllyttämistä. Äiti tiesi tarkemminkin Elsan salaisuuksista. Jotain oli sattunut Elsan ja kihlattunsa välillä ja Elsa oli tullut johtopäätökseen, että parempi olla yksin, ihminen kun kuitenkin lopulta on aina yksin. Niinhän se on, parempi yksin yksin kuin kaksin yksin. Oisko tämä oivallus sitten ollut punaisena lankana kaikissa Elsan runoissa, myös tässä ihanassa joululaulussa.

Tänään on soinut myös moneen otteeseen joku kaunis uudehko laulu, jossa " JOssakin äiti lasta seimeen kapaloi" , Jeesuksesta siinä taas hehkutetaan niin kuin monissa muissakin. Pakosta tulee mieleen  al-Holin leiri. Millaisissa oloissa siellä niitä tuhansia lapsia puetaan, pestään ja ruokitaan. Mistä, maaliskuustako lähtien jo?  Mietitään ja pohditaan, mitä niille lapsille pitäisi tehdä, että tulisi oikein sammutettua tällä kertaa. Kun Antti RInne-parka erehtyi  väärin sammuttamaan.  Al-Holin leirillä saattaa palo sammua jo, ennenkuin palokunta saa päätettyä, mitä kautta letku vedetään ja mistä vesi pumpataan. Niin, ei sen puoleen, ei olisi Antin pitänyt sählätä ollenkaan naapurin tontilla. höniin siinä vain tuli.

Jotenkin on todella erikoista, että tärkeämpää kuin edes lasten pelastaminen tuntuu olevan se oman julkisivun pönkittäminen. Jos tulee virheitä tehtyä, niin se en ainakaan ole ollut minä, vaan tuo toinen (ja sen puolue!). Että kinastellaan jo vaihtoehdoista tai oikeastaan  siitä onko niitä vai ei ja mahtaako kuitenkin jossain olla joku salainen kassakaappisopimus. Voi härreguuden do! Voiko äitejä ja lapsia erottaa? Voi tai ei, nyt pitäisi, ainakin tilapäisesti. Kai Suomessa nyt on pääosin tarkoitus pitää perheet yhdessä, mutta tilanteestahan  ae riippuu! Viattomat lapset! Teinit ovat myös alaikäisiä, mutta eivät enää samanlaisia lapsia kuin pienet. Eivät enää niin viattomia. voivat olla vaarallisisakin. Heillä voi olla jo rajutkin mielipiteet, aivopesu on purrut, välivallan näkeminen, kokeminen (ehkä osallistuminenkin ) on tehnyt tehtävänsä.  Meillä vanhemmilla on kokemusta siitä, että teini saattaa olla "viisaimmillaan", ainakin omasta mielestään. On juuri keksinyt pyörän uudestaan ja innoissaan siitä. Näin pitää tehdä tai noin. Te ette koskaan ole ymmärtäneet jne. 

Me täällä länsimaissa vannotaan ainakin näin joulun aikaan Jeesuksen nimeen, pitäisikö siis kysyä mitä Jeesus tekisi? No ei, eipä kai. Lauletaan me vain "heinillä härkien kaukalon", pidetään se Jeesus lapsena, ei kysytä hänen mielipidettään, vaan toimitaan itse. Syteen tai saveen. Eikä sitten syytellä toisiamme, kun kuitenkin jotain menee pieleen.

Harrastuksista työläin on laihduttaminen. Minun ei oikeasti tarvitse - onneksi - , mutta  terveyden vuoksi pidän silti tätä dieettiäni ikuisesti: ei jauhoja, ei sokeria. Paitsi... Ihan silloin tällöin, ihan vähän vaan, kun on tarjolla, eikä kehtaa olla ottamatta. Mitä! Tekosyitä, tekosyitä. Kylässä tietenkin on oltava kohtelias, kun emäntä on laittanut. Mutta kaikkia seitsemää sorttia ei silti ole tarvis ottaa, eikä santsata, eikä lappaa lautasta täyteen.

Eilen olin joululounaalla Katajanokan ent.vankilassa. Aika jännä paikka sinänsä, ruoka nyt ei niin kovin kummoista ollut. Joululounas, laatikot ovat joskus parempiakin olleet. Mutta ihan ok. Mutta pitikö sitä sitten ottaa myös sitä jälkiruokaa! Pienet sokeripommit siitä vyötärölä kasvattamaan, hyväähän se oli, muttei kuitenkaan vienyt kieltä mennessään. Mutta kun aina vaan pitää. Kukaan seurueesta ei takuulla olis sanonut yhtään mitään, jos olisin tyytynyt vain kahviin. Oma syyni siis.

Ja kotona aina pitää etsiä kaapista, olisko pala tummaa suklaata vielä jäljellä.? Olisko muutama manteli tai pähkinä vielä kulhon pohjalla? Josko pienen palan juustoa tuosta vuolisi! Aina pitää puputtaa jotain.

Joskus katselen noita ohjelmia hengenvaarallisesti lihavista. Onhan se ihan järkyttävää, että ihminen on itsensä siihen tilaan päästänyt! Vuosia on vain maattu sängyssä ja aina on nälkä. "Nälkä"!!! Ei takuulla ole, ei voi olla, kun ei muuta kulutusta kaloreille ja hiilareille ole kuin se, mitä sydämen lyönnit (tosin työläät), laimea aivotoiminta ja jatkuvasti käynnissä oleva ruoansulatus vaatii. Mieli vain tekee jotain suolaista ja rasvaista  tai jotain makeaa. Vuoron perään. Että mielen valta voikin olla niin suuri, että sitä ei pysty vastustamaan vaikka  tietää, että tämä on kuolemaksi.

Olen suht koht tyytyväinen omaan vyötärön kaventumiseen (kesäkuusta alkaen sentään, voisi olla enemmänkin lähtenyt kuin joku 10-15 senttiä), mutta silti suututtaa, että ruoalla ja herkuilla on edelleen niin suuri valta ajatuksistani! Yhtään suklaapatukkaa en kuitenkaan ole ostanut, jippii!  Kerran oli yksi jo kädessä, mutta laitoin pois. Mutta kun on jossain tarjolla, niin jopas on otettava!

Tänään menen lounaalle paikkaan, jossa viimeksi oli tarjolla jälkiruokapöydässä suuri kulhollinen lemppareitani: Pandan lakuja! Nyt on oltava tiukkana! Otettava naisesta mittaa. Saas nähdä, miten onnistuu, kun jo ajatus tuo veden kielellle (niinkuin kellon kilinä Pavlovin koirilla).

Uusimmat kommentit

21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS