Waya tykkää eniten, kun me kaikki kolme lähdetään yhdessä ulkoilemaan. Se ilmeisesti kokee, että nyt on perhe koolla. Eilen, kun Pieter oli vetämässä kenkiä jalkaansa lenkkiä varten, koiranpoika
tuli luokseni, tökki käsivartta. Hypähteli siinä tarkoittaen selvästi sanoa, että "tuu nyt sinäkin, siellä on hieno ilma!" Minulla oli valitettavasti muuta ohjelmaa, mutta olinpa imarreltu!
Jännä katsoa,
kun se penkoo lelulaatikkoaan: minkä valitsisi tänään. Jos se päättää ottaa aktivointipallon (johon voi rakosiin laittaa namuja), se tuo sen minulle. Siihen pitää sitten laittaa niitä namuja ja piilottaa
se sitten, että se saa etsiä. Jos se taas valitsee köydenpätkän (sen sellaisen, jossa on solmut molemmissa päissä), se vie sen Pieterille: tuu taistelemaan! Sitten ryttäävät mattoa ja ärisevät, niin
että naapurit luulevat täällä tapahtuvan murhia! Mökillä ei tietysti haittaa, paitsi, että minä en kuule tv:stä mitään.
Kyllä koira on ilo ihmiselle. Siis JOS se on kasvatettu ja kohdeltu oikein,
niin että se luottaa ja siihen voi luottaa.