Wayasta ja muista eläimistä

Koira veijari karkuteillä

Lähdettiin Tallinnaan viettämään ystävän 80-vuotispäiviä. Viru-hotelliin majoituttiin, kun sinne voi viedä koiran. Tietenkin Wayan piti päästä mukaan, eihän Pieter halua oikein mihinkään lähteä ilman kaveriaan. Ilma oli kuin morsian, kun tehtiin pitkä promenaadi Viru-hotellista Narva maantien yli Merenpuistotielle ja isoon puistoon Rotermanni-keskusta vastapäätä. Virusta on hankala päästä katujen yli, suojateitä ja liikennevaloja on harvassa ja autot ajavat kuin heikkopäiset. Onnistui ja jatkettiin puistoja pitkin sinne, missä on se Estonian muistomerkki. Siitä eteenpäin ja Paksun Margaretan ohi vanhaan kaupunkiin. Pitkä lenkki. Koiruli käyttäytyi esimerkillisesti.

Illalla piti menemämme ravintolaan, oltiin kysytty etukäteen lenkillä ollessamme, saako koiran tuoda. Joo, saa. Virossa ollaan vapaampia.  Pieter lähti samaan puistoon pikku lenkille klo 18, piti tavata ravintolassa klo 19. Oli tietenkin jo pilkkopimeää, katuvalot vain valaisivat ja tietysti autojen valot. Autot eivät olleet hiljentäneet yhtään vauhtiaan ja liikenne tuntui samalta kuin päivällä.Joskus varttia vailla seitsemän hän soittaa hädissään, että koira on karannut. Noh, Pieter kun antaa koiran juosta irrallaan, minäkin kyllä annan, kun se tavallisesti tottelee suht hyvin. Nyt Waya oli kuitenkin päätellyt, että jotain tapahtuu hotellilla, eikä hän ole paikalla. Meni sitten aina vähän matkaa hotellille päin ja kun näkin Pietern tulevan perässään, jatkoi aina vaan, vaikka Pieter yritti saada pysähtymään. Lopulta lähti juoksemaan täyttä vauhtia. Sovittiin, että lähdemme ystäväpariskunnan kanssa ulos ja tulemme vastaan, etsitään yhdessä. 

Viru-hotellin ovella seisoo musta koira huomioliivissään, kukas se siinä? Wayahan se oli juossut yli kagtujen, väistellyt autoja ja osannut tulla hotellille. Onneksi oli huomioliivim että autot osasivat väistellä. Olisihan siinä voinut peräänajojakin sattua, jos on tullut äkkijarrutuksia. Vai luuletteko, etträ Waya on katsonut ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle, niin kuin alakoulussa opetettiin? Tai ehkä mennyt liikennevaloista, odiottanut kärsivällisesti valojen vaihtumista?  Joka tapauksessa, hauva ei tällä kertaa päässyt ravintolaan ja Pieter julisti, ettei hän huomaa sitä nyt viikkoon. Sehän on pahin rangaistus koiralle, että se suljetaan lauman ulkopuolelle. Hyvin stressaavaa. Ilmankos seuraavna päivän lenkin jälkeen Waya tuli minun luokseni, hausi halata kovasti. Sanoi "ethän SINÄ ole vihainen, olethan SINÄ edes minun kaverini?"

Tulomatkalla sama iltana Pieter onneksi suostui jo puhumaan hänelle. Olihan Waya sentään fiksu koira, uppiniskainen, mutta fiksu. Vähän niin kuin Lassie palaa kotiin.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

21.11 | 23:22

Toi urheilun seuraamattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteisöllistä onnentunnetta maaleista ja voitoista on oltava geneettistä.

...
08.11 | 20:37

Mihin noita yksityisiä tarvitaan, kun julkinen puolikin toimii, ainakin vakavien sairauksien kohdalla hyvin! Ja kun niille tulee hoppiöu, tuovat julkiseen hoito

...
08.07 | 08:24

Oisko ollut mukana Suomen somali-naisia? Höyrätäneiden suomalaisten blondien lisäksi.

...
26.06 | 09:50

Hei!
Hyvin mielellään minäkin vaihtaisin ajatuksia. S-postini on kaarina.dewolff@gmail.com. Vasta pääsin kirjan loppuun ja yksi viikko systeemiä on mennyt!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS