Kaarinan kotisivu

Waya rakastaa rutiineja. Aamulla se innostuu, kun minäkin herään ja nousen ylös. Silloin alkaa telmiminen. Ensin viedään pomon sukka kylppärin lattialta, johon ne on laitettu parkkiin (= menossa pyykkikoriin). Sen kanssa riekutaan ympäriinsä ja odotetaan, että tulee komennus: tuo se takaisin! Waya kuulee, ettei tämä ole käsky vaan maanittelu. Kun vähän aikaa hoetaan: eeei, Waya , eeei, tuo se takaisin! hän tulee sukka suussaan kylpyhuoneeseen ja nappaa suuhunsa toisenkin sukan. Riemulla ei ole rajoja! Niiden kanssa juostaan ja ärhennellään, mutta sukkia ei revitä, eikä rikota. Lopulta ne palautetaan kylpyhuoneen lattialle ja saadaan kehuja.

Kun tulee vieras (tai toinen meistä kotiin) alkaa varsinaiset zembalot. Kenkä tai saapas on vietävä eteisestä, sen kanssa juostava ympäriinsä, tapettava se. Tarkkana on kuitenkin oltava, sillä kengän retuuttaminen sallitaan vain niissä rajoissa, ettei sitä rikota. Waya tietää rajansa.

Iltapissiltä kun hän saapuu kotiin, hän tietää, että mamilla on dentalstick. Tai että pomo sen ujuttaa mamille, joka sitten taas piilottaa sen, että Waya saa etsiä. Mutta aina hän juoksee heti minun luokseni ja nuuhkii: missä, missä? 

Itse asiassa kaikki käy kuin kello. Tehän tiedätte: sekä kissoilla että koirilla on kello päässään. Ruoka-aika, ulosmenoaika, ei hätää, hän itse tietää ja muistuttaa: hei isäntä/emäntä! Oletko muistanut vilkaista kelloa?

Yleiskuva