Kaarinan kotisivu

Naapureilla on metsästyskoiria, toisella huskeja, toisella Suomen ajokoiria. Huskeja joskus kävelytetään, ajokoiria ei koskaan. Kaikki viettävät aikaansa häkissä, suurimman osan ajastaan - metsästysretkiä lukuunottamatta. Sielläpä ei kovasti virikkeitä ole.

Kanoillekin vaadimme virikkeitä (lattian vaatiminen nyt on itsestään selvä!), mutta koira, ihmisen paras ystävä: häkissä. 

Kun kävelemme talojen ohi tiellä, koirat saavat aiheen haukkua: päivän kohokohta! Jotain liikkuvaa näköpiirissä. Wayaa ei kovasti kiinnosta tutustua naapureihin, jos kyläilemme tai käymme antamassa ruokaa koirille (jos naapurit ovat estyneitä), hän seisoskelee syrjemmällä, katselee muualle. Ihan kuin olisi nolona siitä, että hän on vapaa ja nämä toiset vangittuja.

Näinhän koiria on kautta maailmansivu pidetty maalla. Ne eivät ole varsineisesti lemmikkejä, ei niille on mitään mieltä opettaa tapoja: kuten reviirin rajoja ja tottelevaisuutta. On opetettu vain metsästystaitoja, hirven haukkumista, ketun ajamista luolasta. Kotosalla koirat ovat aina olleet juoksunarussa, asuneet koirankopissa tai sitten niitä on pidetty häkissä, josta ne ovat kaikin keineoin pyrkineet karkaamaan. Mikä ilo ja onni, jos se on onnistunut! Pitkin kyliä ja metsiä on viiletetty!

Waya ei ole metsästäjä vaan paimenkoira. Jos katsot Amerikan intiaanikoirien nettisivulta www.indiandogs.com,  näiden koirien historiaa, huomaat, että ne ovat olleet kotilieden vartioita, vuoteen lämmittäjiä, lapsenvahteja, avustaneet karhunmetsästyksessä ja paimentaneet koko populaa tarpeen vaatiessa. Nykyisin niitä on koulutettu ainakin terapiakoiriksi potilaille. Wayankin saattaisi sopia sellaiseksi, kun se on niin ihmisystävällinen.

Tänään hän tutustui uusiin tuleviin naapureihin, kahteen pikkuspanieliin. Hyvin ystävällisesti ja rauhallisesti lähestyi heitä, vaikka toinen oli aika ärhäkkä. Waya ei ole koskaan ollut aggressiivinen toisia koiria kohtaan, jos joku ei tykkää, niin hän kääntää selkänsä ja lähtee pois. Jos on liian innokas pentu, saattaa Waya lievästi ärähtää: jätä nyt rauhaan, herrajjestas sentään!  Joidenkin kanssa hän innostuu jopa leikkimään, mutta enemmän hän välittää ihmisistä.

Onneksi hänen ei tarvitse viettää päiviään häkissä, en kestäisi ajatustakaan sellaisesta! Saa olla vapaaherrana omalla tontilla, vessahädän yllättäessä mennään tontin ulkopuolelle metsään, muuten pysytään omalla pihalla. Sorsaperhe saa istuskella laiturilla ihan rauhassa, Waya katselee vain, mutta ei hätyyttele.

Yleiskuva