Kaarinan kotisivu

En voi sanoa, ettenkö itsekin pelkäisi koiria. Jos koira on vapaana, iso ja ilkeän näköinen, kyllä silloin mieluiten ohitan sen vähin äänin, ottamatta katsekontaktia. Ja kuuleehan niitä kamalia juttuja aina silloin tällöin. On omistajia, jotka nauttivat siitä, että heidän koiransa on pelottava ja käyttäytyy uhkaavasti, jopa hyökkäävästi. 

Pieter pitää Wayan nykyisin melkein aina vapaana. Joskus joku lenkkeilijä huutaa jo kaukaa: koira kiinni! Mutta useimmiten hän sekä Waya saavat kehuja: kylläpä hän on tottelevainen! - Se pitää paikkansa, hän on tottelevainen. Tulee aina heti sivulle kulkemaan samassa tahdissa Pieterin kanssa, kun tämä kutsuu. Jalkakäytävällä niin kuljetaankin aina, vieressä (sillä puolella, mihin on kulloinkin osoitettu) nätisti ja lusmuilematta. Sitten kun hänelle sanotaan: free, niin silloin hän poukkoilee mielensä mukaan.

Kaupungilla Waya on tietenkin aina hihnassa. Ei sen takia, ettäkö ei sielläkin tottelisi, vaan ihmisten takia. 

Waya on sen verran pienikokoinen, että hän ei vaikuta pelottavalta, mutta silti jotkut pelkäävät. Ymmärrettävää. Jollakin voi olla ihan fobia yleensä koiria kohtaan, jopa kaikkia eläimiä kohtaan. Liekö sitten lapsuuden tai entisen elämän peruja. 

Alakerran poika pelkäsi aluksi Wayaa, samoin jotkut lapsenlapset. Nyt ollaan ylimpiä ystäviä. Alakerran lasten äiti sanoikin toissapäivänä, että teidän koira on oikea terapiakoira, ne aamut on pelastettuja, jolloin Waya lähtee samaan aikaan ulos, kun lapset kouluun. 

Yleiskuva