Kaarinan kotisivu

Waya ei hauku. Tai haukkuu hyvin harvoin. Kun lapsenlapsi tulee kylään, silloin se haukahtelee tai vinkuu. Kaupan edessä se saattaa joskus hiukan haukahdella "missä sä viivyt"-tyyliin. Onneksi, sillä nuorempana se ulvoi kuin susi, jos se jätettiin odottamaan. Eikä kyllä pitäisi jättääkään. Se on niin ystävällinen, että lähtisi kyllä vieraankin matkaan (paitsi, jos odottaisi Pieteriä!). 

Mökillä se saattaa haukkua, kun on pimeää ja metsässä liikkuu joku eläin. Tai, kun se on juuri tullut pitkästä aikaa mökille, niin sen pitää ilmoittaa naapurien koirille, että täällä ollaan.

Tänään se haukkui vimmatusti tontin viereisen ojan suuntaan. Haukkui, kunnes mentiin katsomaan, mikä hätänä. Ja siellähän ojan toisella puolen otti aurinkoa kevään ensimmäinen kyy. 

Waya tuntee kyyt monen vuoden takaa. Sitä puri yksi, kun se oli puolivuotias. Sen jälkeen on tajunnut, että ne ovat vaarallisia. Käppyrät oksatkin kiertää kaukaa. Mutta taitaa myös tajuta, että oksat ja kyyt ovat vaarallisia vain lämpimällä ilmalla.

Siinä sitten miettimään, pitäisikö tämä yksilö tappaa. Nehän ovat rauhoitettuja? Mutta jos tulevat pihapiiriin? Olen nähnyt ennenkin käärmeen näillä samoilla tienoilla. Niillä on reviirit, miten kauas ne mahtavat siitä liikkua? - Noh, tällä kertaa jäi tappamatta, kun livahti karkuun. 

Viime kesänä jokunen oli ihan talon edessäkin. Taisi joutua surman suuhun. Yksi sen sijaan luikersi pikapikaa ison kiven alle pihalla, eikä siitä sen jälkeen olen näkynyt edes hännän päätä. Jospa ne ovat kaivaneet salaisia onkaloita, joissa sitten piileskelevät! Kukapa tietää.

Yleiskuva