Kaarinan kotisivu

Iltaisin Waya tuo punaisen lelun minulle: laita tähän namu ja piilota lelu. H'än joutuu mökillä odottamaan makuuhuoneessa ja kaupungissa keittiössä. Se ei oikein mene kaaliin. Olisi paljon kivempi kurkkia, mihin se mami piilottaa sen lelun, löytäisi sitten helpommin  Mutta ei, ei saa kurkkia. Sitten joutuu nuuhkimaan joka paikan, ennen kuin löytyy ja voi sitten tuoda sen olohuoneen matolle ja ravistella namun ulos.

Mökillä, kun lounas on valmis ja boss on saunan luona hommissa, lähetän hänet sanomaan bossille, että pitää tulla syömään. Waya käy kiltisti ilmoittamassa. Samoin hän ilmoittaa päiväunien ajan, ilman että minun täytyy sitä pyytää. Menee nykimään bossia n. klo 15, että nyt olis day nap time.

Kun hän ulkoilee yksinään mökillä ja haluaa sisään., hän raapii ensiksi ulko-oven edessä olevaa kynnysmattoa. Jo ei kukaan kuule, hän haukahtaa. Odottaa tovin, sen ajan, minkä laskee menevän siihen, että joku tulee avaamaan. Jos ei ala ketään näkyä, haukahtaa pari kertaa kovemalla äänellä. Ihmsttelen sitä kärsuvällisyyttä ja tajuamista, ettei siellä ovella nyt sekunnissa voida olla.

Hän myös muistaa tuoda kepin terassille päivän päätteeksi.Se - ei nyt sentään tämä sama kappale -, on aina kaikki nämä runsaat kymmenen vuotta ollut se mieluisin lelu. Nykyisin Pieter saattaa ottaa sen sisään eteisen nurkkaan yöksi. Tänään, kun olin lähdössä Wayan kanssa lenkille, hän meni ulko-ovetsa ulos, mutta tekikin salamnnopeasti u-käännöksen: ai niin, keppi meinasi unohtua, noukki sen eteisen nurkasta ja sitten vasta mentiin.

Tiellä sain sen otettua häneltä, ihme kyllä antoi, heitin sen metsään ja käskin hakea. Normaalisti Waya juoksee kepin perään automaattisesti, mutta nyt ei millään. Katseli vain muualle muina miehinä. Käskin monta kertaa. Meni jo ojan pohjalle, mutta ojan jälkeen olsi ollut pieni rypäs matalia kuusentaimia. Hauvelin tiedossa oli, että ojan jälkeen voi olla tiedossa ikävä yllätys,  teräväreunaista risukkoa pusikoiden karsimisen jäljiltä. Näin, että hän hatkitsi jo hyppäämistä taimien yli, mutta näköjään arveli, että on parempi olla ottamatta riskiä. Niinpä se olin minä, joka sai tuon mokoman kepin sieltä metsästä hakea.

Myös entisden elämän koira, Olga tuntui ymmärtävän ihan kaiken. Monella lie samat kokemukset koiristaam - ja kissoista - ja on varmaan tutkittukin, mitä niiden aivoissa tapahtuu, kun pyydetään jotain. Vaikuttaako se eri tavalla, kuka pyytää tai komentaa. Ajattelevatko ne todella, millä kielellä? Koirien kielellä varmaan.. 

Yleiskuva