Kaarinan kotisivu

Hajuaistihan se koiraa liikuttaa, mutta entä kuulo? Tuli vaan mieleen, kun lasten kysymyspalstalla Hesarissa kysyttiin: mikä eläin kuulee parhaiten? 

Eilen, kun Waya jo oli syönyt päivittäisen herkkuateriansa (nappuloiden lisäksi on aina joko hyväsydämisen possun sydäntä, maksaa tai jauhelihaa, gelatiinia ja oliiviöljyä) ja paistoin meille maksaviipaleita. Hellaan päin kääntyneenä sanoin tavallisella äänellä: "kiltille pojalle annetaan aina pieni pala". Eikös Waya, joka makoili matolla kymmenen metrin päässä, noussut jaloilleen ja tallustellut kupilleen odottamaan sitä pientä palaa. Siis kuunteleeko se varmuuden vuoksi aina, vai osuivatko korviin sanat: kiltille pojalle tai/ja annetaan. Yleensä puhun hälle englantia, osin suomeakin, mutta tämän "kiltille pojalle" sanon aina suomeksi. Ainakaan ei tarvinnut korottaa ääntä, eikä kääntyä kohdistamaan sanoja nimenomaan hänelle.

Joskushan hän ei ole kuulevinaan, katselee muualle. Eli siis ei halua totella. Eilen esim. oltiin menossa daynap:ille (päikkäreille siis) ja hän on innolla tulossa myös, niin kuin aina. Sanoin, että go to find your stick (hae keppisi), mutta  hän ei ole kuulevinaan,  on vaan tulossa. Jouduin patistamaan useaan kertaan. Ilmeisesti herra ei muistanut, mihin oli sen jättänyt, kun joutui pälyilemään sinne tänne, kun lopulta oli sisäistänyt, että ei tulla, jos jätetään hyvä keppi jonnekin lojumaan. Löytyihän se keppi ja hauveli toi sen terassille. Yhdessä sitten me kaikki vanhat otettiin makoisat päiväunet.

Yleiskuva