Kaarinan kotisivu

Tämän vuotisella Euroopan matkalla kaikki on koiraherran osalta ennallaan, mutta Waya ei enää hyppää autosta myöskään alaspäin. Ja aina kun on  mahdollisuus, lepää, usein ihan kyljellään. Mereenkään ei enää halua juosta, kun yhden kerran aalto hautasi hänet kokonaan. Oppi kuitenkin pian, että aalto myös tuo kepin rantaan, ei sitä tarvitse erikseen uimalla hakea.

Maalla kun ollaan, niin aidan takana on hevosia, joille Pieter kantaa heinäpaalin joka toinen päivä. Alussa Waya haukkui vimmatusti, varmaan yritti pelotella hevosia pois tai varoittaa Pieteriä, nyt jo suhtautuu rauhallisemmin. Toisen aidan takana on melkoinen lauma nuoria härkiä ja niiden emoja. Ekalla kerralla Waya sai paniikkireaktion, juoksi edes takas, ei tajunnut, miks minä vaan laulelin karjalle. Nyt on oppinut, että ei ne sieltä tule. Nuuskivat jopa yhtenä päivänä toisiaan aidan raosta nuori mullikka ja Waya. Että kyllä siitä vielä kunnon karjapaimen kehkeytyisi. - Lampaita ei ole vielä isommin tavannut, yhtä laumasta eksynyttä kyllä yritti jahdata, uskoi heti, kun kiellettiin ja sanottiin, että se on kaveri, anna olla.

Ilmeisesti Portugali on haikaroiden kotimaa. Missään en ole nähnyt yhtä paljon  niitä, jokaisen sähköpylvään päällä on pesä, mikäli siinä  vain on  poikkipuu tukemassa. Voimajohtojen telineissä saattaa olla montakin pesää, puiden latvoissa on pesiä, milloin missäkin paikassa. Emot seisovat tohkeissaan vahtimassa poikasiaan, silloin tällöin hakevat niille ruokaa. Joissakin pesissä on kaksi aikuista, liekö siis isäkin paikalla vai onko kyseessä lesbopari? Mistä ne sitten muistavat, mikä oli minun pesäni ja minun poikaseni? - Nyt ollaan jo niin pitkällä, että pian pitäisi alkaa lentokoulu. 

Ötököitä täällä riittää. Pieter asensi useisiin talon ikkunoihin hyttysverkot, että voidaan pitää ikuunoita auki. Toivottavasti talon omistajat ei tykkää pahaa! Meidän sänkymme päälle on viritetty hyttyverkko, jonka reunat kuulema lasketaan alas, kun  hyttysiä on paljon. Nyt ei tartte laskea. Lisäksi meillä on tuo syntinen esine: Thermacell. Se pitää hyttyset loitolla terassilta. 

Entäs hämähäkit? Niihinhän kuuluu suhtautua myötämielisesti, mutta kun niitä on tarpeeksi usein kantanut ulos, alkaa myötätunto olla kortilla. Mutta kunhan nyt eivät ihan viereen ryömi, niin olkoot! Joka nurkkaan ilmestyy kyllä alta aikayksikön verkko, jos ei ole tarkkana pölyhuiskan kanssa.

Sitten olen ihmetellyt muurahaisia. Ahertavat tuolla kävelyteillä, joissa heillä on omat reittinsä. Videoinkin yhtä muutaman metrin pituista murkkupolkua, liikenne kulki tiuhaan molempiin suuntiin. Muutaman päivän päästä ei polulla kuitenkaan ollut murkun murkkua. Mitähän oli mahtanut tapahtua? Minne olivat muuttaneet?

Elämä täällä Portugalissa talonvahteina ja hevostenhoitajina on kuin episodi sarjasta Ihmeellinen luonto. Kaikkeen sitä joutuukin! 😉

Yleiskuva