Kaarinan kotisivu

Eilen oli TV:ssä positiivinen uutispätkä Punkalaitumelle sijoitetuista maahanmuuttajista (turvapaikanhakijoitako vai?). Samantien oli laitettu suomenkielen opintoihin ja kaikki oli työllistetty heti, kun se oli säännösten mukaan mahdollista. Vaikuttivat tyytyväisiltä tulijat. Paikallisten kanssa ei ollut ongelmia.

Tulijoiden joukossa on tietysti kaikenlaista sakkia, niin kuin meidän alkuasukkaidenkin joukossa. Jos löytyy sieltä terroristeja, niin kyllä täältäkin pesee, valitettavasti. On kouluampujaa, on perheen surmaajaa… Mutta tietenkin, uusi pelottaa, outo tuntuu uhkaavalta. Ja se tavallinen: omat asiat pitää ensin olla kunnossa, ennen kuin voidaan auttaa. Jeps, johonkin pisteeseen saakka. Tuskin nämä tulokkaat vie meikäläisten työpaikkoja ja kyllä meillä kai kuitenkin niin hyvin on asiat, että voidaan aina auttaa niitä, jotka ovat todellisessa vaarassa ja pakenevat henkensä uhalla. Nuoria miehiä suurin osa? Joo, jos on vaihtoehtona mennä Isisin riveihin tai tulla tapetuksi, niin ehkä sitä pyrkii pakoon. Jotkut on tietty lähteneet seikkailemaan ”kultaa vuolemaan”, niin kuin ennenkin lähdettiin. Pantiin laudat ikkunoihin ja jätettiin hallan monenkertaisesti panemat pellot, pakkauduttiin laivoihin… Olihan kutsu käynyt, istuivat kuulemma siellä Ameriikoissa jo edeltä menneet runsaiden lihapatojen ääressä, viikonloppuisin kokoontuivat haaleille sosiaalistumaan ja sitä rataa.

Minustakin on outoa, kun näen hunnutetun naisen, varsinkin, jos on suomalaista alkuperää. Tai jos on alaikäinen. Ja lievästi sanottuna ihmetystä herättää, kun kasvot ovat kokonaan peitossa, vain meikatut silmät näkyvät (vielä en ole sentään tainnut sinisilmiä nähdä tällaisten verhojen takana). Entäs sitten lakanahameeseen pukeutuneet miehet, joita joskus näkee Leppävaarassa? Ihmetystäkö vain herättää…hm, täytyy myöntää, että ärtymystäkin, aika outoja fiiliksiä. Ei sentään aggressioita! Vähän väliä joudun kuitenkin puhuttelemaan itseäni: anna jokaisen olla niin kuin on. Toisella on tuulipuku, toisella leveä samettihame ja valtavat kultarenkaat korvissa, joillakin ruskea kaapu suuren vatsan peittona tai hienosti solmittu huivi pään ympärillä... 

Puhuttelun paikka oli myös silloin, kun jossain markettikeikalla eteeni asteli kaksi komeaa Lähi-Idän kaverusta, pitkiä ja tummia. Molemmilta suomi sujui. He siinä kyselivät s-kortin perään ja alkoivat…hm…flirttailla. ”Ollaanko me komeampia kuin suomalaiset?” Minähän olin heti mukana: ”Voi pojat, kyllä tuollaiset pikisilmät suomalaistytöt hurmaa tullen mennen!” ”No, entäs kumpi meistä on komeampi?” ”Voi voi, jopas pahan esititte, molemmilla on puolensa, kumpikin on hyvin, hyvin komea!” – No sit se puhuttelu itselle kun ehti jo välähtää mielessä ajatus, mitä jos tekevät tuon tahallaan, pääsevät sanomaan, että sellaisia ovat suomalaisnaiset, flirtteja, kevytmielisiä, ansaitsevat siis tulla raiskatuiksi, niitä pitää vähän opettaa…Ovatkohan nämä kuitenkin terroristeja, ovat vain olevinaan siinä niin hauskoja ja ystävällisiä, kohta sitten pamauttavat.  – Hui minua, siis pelko  ja ennakkoluulot olivat heti valmiina nostamaan päätään, kun kohtasin noita tulijoita.

Keski-Euroopassa lie jo totuttu. Samoin Amerikassa, siellä on ainakin latinoja ja tumma-ihoisia, samoin kuin Kiinasta tulleita, japanilaisia ja vietnamilaisiakin niin paljon, etteivät herätä pelkoa ja kummastusta. Mutta meillä kun tämä ilmiö on niin uusi. Vietnamilaisia oli kourallinen, samoin chileläisiä aikoinaan. Heitä ei riittänyt koko maahan kummasteltaviksi.

Maailma on muuttunut pysyvästi. Niin kuin se aina muuttuu, joskus hitaammin, joskus kertarysäyksellä.

Yleiskuva