Kaarinan kotisivu

Meistä ihmisistä on joka junaan. Kantasuomalaisista sekä maahanmuuttajista. On niitä, jotka selviävät junassa perille ja niitä, jotka tipahtavat kyydistä. Voisiko sanoa, että kaikki on kiinni älystä, geeneistä, sattumasta, ahkeruudesta ja ja ja… unohdinko vielä jotain tästä luettelosta?

Hiljattain saatiin lukea vietnamilaisesta Minh Lamista 42 v, joka saapui Suomeen 10-vuotiaana äitinsä ja veljiensä kanssa. Isä oli tullut jo neljä vuotta aiemmin. – Vanhemmat ymmärsivät koulunkäynnin merkityksen ja patistivat poikia ahkeroimaan. Varsinkin pakolaisena on tärkeää panostaa koulunkäyntiin, jos aikoo selvitä uudessa kotimaassa. Kielitaito  – a ja o! (Voi voi, kun Pieterilläkin ois hieman enemmän motivaatiota kieliopintoihin! Jotenkuten selviää suomella…). Tämä Hesarin jutussa ollut vietnamilaiskaveri puhuu seitsemää kieltä. Sen sijaan, että olisi Kauklahden koulussa ja myöhemmin Sykissä narissut pakkoruotsista, hän halusi käydä armeijan ruotsinkielisessä varuskunnassa, että oppisi kunnolla ruotsia. Niin sitä pitää. Ja opetteli siinä sivussa tietenkin suomen sekä viisi muuta kieltä sekä hankki parit korkeakoulututkinnot.

Sanotaan nyt sovinnolla, että toisilla on älliä enemmän kuin toisilla. Ja kielipäätä. Mutta pänttäämällä kovapäisinkin oppii. Itselläni ei oikein ole sitä kielipäätä, mutta silti uskon, että kyseessä oikeasti on enemmän laiskuus kuin oppimiskyvyn puute. Eikö näin ole?  Tai noh, tilastotiedettä on minusta miltei mahdotonta oppia: heitetään noppaa kymmenen kertaa. Kuinka suuri on todennäköisyys, että tulee 5 kertaa peräkkäin silmäluku 6?  Joku kaava siihen on olemassa… Tilastotiede, mihin tarvitsen sitä? Mutta kielet, ainakin englantia täytyy sen verran jokaisen osata, ettei häntä ihan hevillä jossain torilla myydä.

Tuntuu, että idästä tulleiden kulttuuritausta, esim. usko jälleensyntymään ja karmanlakiin (sharialain sijaan!) vaikuttaisi siihen, että he pyrkivät elämään mahdollisimman ”hyvin”, olemaan ahkeria, kehittämään itseään ja olemaan yleensä hyödyksi tässä maailmassa. On kerättävä hyvää karmaa, että joskus pääsee nirvanaan. (Ns. tosiuskovaiset, nyt tarkoitan kristittyjä, sanovat usein, että jälleensyntymään uskoville ei ole niin väliä, miten sitä eletään, saahan sitä pian uusintanäytöksen! Eihän se hyvänen aika ole ollenkaan niin. Kukapa haluaisi huonolla elämällään vaikuttaa siihen, että seuraavassa elämässä aloittaa alemmalta luokalta?)

 Idästä tai etelästä, mutta tuollaisia Minh Lamin kaltaisia pakolaisia tulee varmaan näitten uusienkin turvapaikanhakijoiden joukossa. Toivottavasti enemmän kuin niitä pelättyjä terroristejä! Sellaisia, jotka rikastuttavat tätä maata osaamisellaan, sellaisia me kaipaamme. Sekä naisia ja tyttöjä, jotka vihdoinkin pääsevät kouluun ja levittävät sitten ihmisoikeustietoutta lähipiiriinsä ja laajemmallekin. Tyttöjen koulunkäynnistähän on niin paljon kiinni tässä maailmassa. Äideistä versoo poikien maailmakuva, koulutettujen äitien kasvattamista pojista ei ehkä ihan niin helposti saada uusia jihad-sotilaita.

Ja vielä lopuksi: oispa kiva tietää, miten Minh Lamin veljet ovat menestyneet.

Yleiskuva