Kaarinan kotisivu

Pitääpä sanoa huhhuh ja sama vielä toisenkin kerran tämän illan teatteriesityksen jälkeen. Kansallisteatterin Nummisuutarit! Janne Reinikaisen ohjauksessa ei Aleksis Kivestä ole jälkeäkään! Jokunen tuttu repliikki sentään, mutta niitäkin harvassa. Hääjuhlat remuttiin englanniksi, musiikki oli laidasta laitaan,  poppia ja rockia. Ja sitten se kaunis, jossa taidetaan laulaa midsommarnattista (Sista danse skulle jag har sparat åt dig om du väntat en stund), mutta suomeksi, en muista, kuka (kuulosti vähän Päivi Paunulta). Olihan se aikamoinen spektaakkeli, lavastus ja asetelmat upeita, näyttelijät hyviä (Aku Hirviniemi tosi hyvä). Mutta mutta…

Jos Kreetaa näyttelee mies ja Mikko Vilkastusta nainen, jonka kanssa sitten Esko jossakin vaiheessa pussaileekin, niin en ymmärrä. Minusta ei pitäisi ihan niin kauas alkuperäisestä aiheesta eksyä. Esko on olevinaan perussuomalainen, leijonapaita ja riipus. Ei mennyt perille, miksi. Sitten se merimies Niko ja Eskon eno, heidän juttuaan ei ymmärtänyt ollenkaan, jollei olisi nähnyt näytelmää jo aiemmin moneen otteeseen. Loppukohtaus, jossa tullaan taas Eskon kotiin oli jätetty kokonaan pois, eli koko idea siitä, että olisi loppu hyvin, kaikki hyvin, jäi toteutumatta. Kohistiin muutamaan kertaan 500 riksistä ja 700 riksistä, mutta ei kyllä selvinnyt, miten niitten rahojen kanssa lopulta oikein kävi.

Olin lapsenlapsen kanssa. Olin kertonut hänelle juonen sekä sen, että itselleni oli joskus 50-luvulla pitkästyttävä kokemus koko mokoma näytelmä, kun näin sen ekan kerran Taaborinvuorella.  Näytti lapsen silmissä typerältä koheltamiselta. Sittemmin monet versiot ovat olleet parempia, nykyaikaisempia, mutta eivät kuitenkaan näin outoja. – Olin todella pettynyt, kun olin halunnut näyttää lapselle klassikkonäytelmän. Olin kertonut juonen etukäteen ja selostanut, että tästäkin Kiven näytelmästä ovat jääneet monet sanonnat elämään: eskonpuumerkki, tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira jne. Sitten siellä esitetäänkin jotain ihan muuta.

Ensi kosketus Nummisuutareihin oli siis lapsenlapsella täysin  erilainen kuin itselläni  yli 60 vuotta sitten. Kuulemma näytelmä menee taas tänä vuonna Taaborinvuorella. On mentävä katsomaan. Ulskaltakootpa vain poiketa Kiven tyylistä kivenheittoa kauemmas!

Lapsenlapsi totesi Kansallisteatterin tulkinnasta: ”Minusta se oli aika kiva!” Hm, ne on nää nykyajan lapset sellaisia.

Yleiskuva