Kaarinan kotisivu

Nyt tuli Teemalta 4-osainen minisarja, joka kannattaa katsoa netistä, jos et katsonut reaaliaikaan.

Olive Kitteridge. Harvoin olen nähnyt tällaista, jossa tulee tunne, että nuo ihmiset eivät esitä mitään, vaan olen päässyt kurkistamaan oikeiden ihmisten elämään. Ja tämä fiilis tuli moneen kertaan!

 Olivea esitti Coen veljesten luottonäyttelijä, Frances McDormand, itse asiassa toisen veljeksen vaimo (näin Wikipediasta). Loistava, LOISTAVA näyttelijä. Hänen  miestään esitti myös todella hyvin tuttu näyttelijä (mutta näidenhän nimiähän me ei muisteta, kun ne ei oo mitään georgeclooneyjä tai prattpittejä), Richard Jenkins.

Mutta siis tämä tarina. Niin tosi kuin voi olla. Toinen vihaa ja käyttää koko vuosikymmenten energiansa siihen, että on ilkeä, ei salli itselleen koskaan, ikinä, yhtään lämmintä tunnetta läheisiään kohtaan – salaa ehkä unelmoi jostakin muusta, jostain pilvilinnasta. Toinen rakastaa ja palvoo, hyvittelee ja sovittelee. Jaksaa ja jaksaa, ihan loputtomasti.

HIENO käsikirjoitus, upeat näyttelijät.

Tuollainen esitys pakottaa ajattelemaan omia juuriaan. Meillähän oli jollakin tapaa samanlainen asetelma: äiti oli lievästi sanottuna kireä: ilkeä, arvosteleva, ivallinen, vaativa. Isä taas oli kiltti – ihan liian! Nyhverö Nyyssönen oikein viimeisen päälle. Mutta isä ei tainnut olla onneton, hän oli saanut, siis suorastaan voittanut!!, itselleen tämän naisen, meidän äidin. Isä kai kuitenkin taisi olla aika onnellinen pääosan elämästään. En tiedä, ei koskaan puhuttu. - Noh, äiti muuttui vanhana parempaan suuntaan ja sitten ihan vanhana, (aivoverenvuodon takia) dementoituneena muuttui ihan lopullisesti: hyväntuuliseksi ja huumorintajuiseksi. Hänellä olivat omat traumansa, josta ei ollut päässyt yli, ennen kuin armelias dementia tuli.

Tässä Teeman minisarjassa myös tuotiin esille, että Olive oli sisäistänyt ajatuksen, että  meidän perheessä on taipumus masentuneisuuteen, isä oli ampunut itsensä… Kaikki on ikään kuin ennalta annettua, sisään rakennettua. Niin kuin missään vaiheessa ei vois tulla muutosta.

Mietipä, voitko sinä tuoda muutoksen siihen, mikä on huonosti perheessäsi/ihmissuhteissasi (jos jotain yleensä on huonosti)!  Voisitko lopultakin puhua jollekin? Jos et voi läheiselle (se on se vaikein juttu ja siitä voi tulla vain riitaa), niin jollekin vieraalla. Vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle. He eivät kuuntele sinua kohteliaisuudesta mielessään huokaillen, vaan ammatillisesti kiinnostuneina ja keskittyneinä juuri sinuun. Tekevät oikeita kysymyksiä ja kommentoivat puolueettomina. He ovat lempeitä kuuntelijoita ja viisaita ihmisiä, tiedän omasta kokemuksesta. SUOSITTELEN.

Yleiskuva