Kaarinan kotisivu

Niin paljon on maailmassa mutu-tietoa ja tunneasioita, joita meille syötetään tosiasioina. Kaikenlaista mielipidejuttua, jotka ohjaavat siihen suuntaan tai tuohon. Brexit! Kuka tiesi, miten asiat tulisivat olemaan, mihin suuntaan talous ja maahanmuuttokysymykset kääntyvät. Mikä vaikuttaa mihinkin. Syötetään valheita, syötetään mielipiteitä hatarin perustein.

Entäs USA! Kun Iltasanomat raportoi Trumpin puheista ja demokraattien kokouksesta, jotkut jo peräänkuuluttavat kommenteissaan puolueettomuutta uutisoinnissa! Siis pitää puhua kauniisti Trumpista ja kauniisti Hillarystä. Tai päinvastoin. Rumasti kummastakin. Taikka neutraalisti. Siis jos on Trumpia vastaan ja Hillaryn puolella, pitää toista helppo-heikkinä ja toista osaavana poliitikkona, oman mielipide on - sanonko mistä? Ja Iltasanomat (+muut arvoisat viestimet) asettuvat toisen puolelle toista vastaan, vaikkei pitäisi. Vai onko siihen oikeus ja silti pidämme sitä mediaa puolueettomana, toisin kuin MV-lehteä?

Nyt sitten Turkki, demokratian puolustajat löysivät tiensä kaduille heti, kun vallankaappausyritys - omituisen huonosti suunniteltu ja toteutettu, ehkä mokomat töpeksijät sietikin erottaa (älä NYT VAAN ota tätä tosissas 

) - oli kukistettu.  Pitäisikö vain kertoa, että presidentti on vaaleilla valittu ja poikkeustila laillinen. Sen aikana tehdyt erottamiset ja tiedotusvälineiden lopettamiset ovat myös laillisia. Ei saisi esittää arvioita siitä, mitkä voimat ovat tämän takana ja mihin tämä saattaa johtaa. Se on puolueellista, jos arvostelee, kun eihän voi tietää ihan lopullista totuutta. Heh. Aika vasta näyttää! Ja SILTI voi olla niin, että historia tulee todistamaan toisten mielestä yhtä ja toisten mielestä toista.

Meillä on kuitenkin olemassa jonkinlainen kollektiivinen ymmärrys. Länsimainen, kristillispohjainen arvomaailma (vaikkei uskovaisia oltaiskaan), siinä on aika paljon liikkumavaraa siinäkin. Muu maailma, Amerikkaa myöten, puhumattakaan Lähi-Idästä, Aasiasta ja Afrikasta, näkevät monet asiat toisin, omasta perspektiivistään. Joiltakin osin suppeammin (ainakin meidän mielestämme), monelta osin painotukset ovat ihan muita kuin minhin me tuemme koko maailmankatsomuksemme. Ai siis ketkä me? Eurooppalaiset, pohjoismaalaiset, suomalaiset, kouluja käyneet, kouluttamattomat, teknillisesti suuntautunet, humanistit, nuoret, vanhat...? Jaottelujahan on loputtomiin. 

Olin pari päivää sitten tallinnanristeilyllä mukavien rouvasihmisten kanssa. Tuli juttua sukupuolenvaihdoksesta. Siitä kun nyt niin paljon puhutaan ja yhden rouvista sukulaisen sukulainen, vasta 18 v, on muuttumassa tytöstä pojaksi. Tämä rouva oli tiukasti sitä mieltä, että niin nuori ei vielä ymmärrä tällaisia asioita, eikä voi olla kypsä tekemään tuollaista päätöstä. Höpsis, sanon minä (ja samoin sanoivat muuta rouvat), kyllä voi. Tyttö on ilmeisesti koko ikänsä tuntenut itsensä pojaksi, ei se ole ikäkysymys. Joku on jo naimisissakin ja muuttaa sukupuoltaan vasta sitten, tuskailtuaan asian kanssa ikuisuuden. Onko nyt siis minun mielipiteeni oikea ja totuudenmukainen? Eikö tuollainen "sairas" pitäisi parantaa pois tuollaisista luonnottomista ajatuksista ja haihatuksista? Siinä missä homotkin! - Kenen mielipide on se absoluuttinen totuus, kun molemmat osapuolet pitävät niin tiukasti kiinni omastaan?

Yleiskuva