Kaarinan kotisivu

Oon jo aikaa sitten laittanut itselleni näytönsäästäjäksi omat kuvat. Näyttö noukkii sitten kuvia jostain ihmellisistä tietokoneen tai netin uumenista. Niitähän on Picasassa, pc:n tiedostojen kuvissa, google-kuvissa, dropboxissa, drivessä, fb:ssä ja monissa muissa mystisissä näkymättömissä kätköissä.  Kuvia, joita en enää muista: milloin siinä on meidän tummanpunainen Subaru jossain Kalifornian autiomaassa. milloin lapsenlapset kirmailemassa nakuina Beardogin talvessa saunan päälle, milloin talvinen hiekkaranta Hollannista tai Airi ja minä Pärnussa ottamassa pienet Airin 70-vuotispäivän kunniaksi tai lumihuippuiset vuoret Norjassa. Tai kuvia kuuskytvuotissyttäreiltäni Jokelasta; mitähän noille kaikille tänään kuuluukaan...Usein pysähdyn odottelemaan, mitä tiekkari mahtaakaan valita seuraavaksi. Ja ajatukset karkailevat sinne tänne. Hieno systeemi tuo näytönsäästäjä, nostalgiaa, muistoja. 

Ennen vanhaan kuvat liimattiin albumeihin. Tai näytettiin pitkästyneille vieraille diakuvina. Itse en ole vielä tehnyt/teettänyt yhtään albumia jollain firmalla. Tytär puolestaan on koostanut kirjaksi kuvat Espanjan matkasta lastenlasten kanssa, Etelä-Korean matkan niin-ikään. Amerikan tytöt on tehneet yhteisistä muistoista jo parikin kirjaa. Kyllä se on niin, että kuvina kirjoissa ne muistot säilyy parhaiten, mutta, mutta...

...sillä välin on tosi kiva katselle niitä näytön säästäjästäkin. Siinä on vain se haitta, että just, kun alat muistaa tarinaa kuvan takana, se vaihtuu uudeksi, joka on otettu ihan toisissa maisemissa, ihan toisissa tunnelmissa.

Yleiskuva