Kaarinan kotisivu

Lapsenlapsi ulvoi takapenkillä, kun palasivat eläinlääkäristä. Veeti, alle 2 v punavalkoraitainen kissa, oli pitänyt lopettaa. Oli jäänyt jo toisen kerran auton alle ja seuraukset olivat tällä kertaa katastrofaaliset. Pieni suloinen kissa oli elänyt lyhyen elämänsä, sulostuttanut hänet tunteneiden elämää ja nyt oli aika mennä. Minäkin tunsin Veetin hyvin, harvinaisen kiva eläin, tuli luo, puski jalkaan. - Kotona lapsi oli ollut aika lohduton: miksi kaikki minun elämässäni kuolevat? Noh, eläimiä on kuollut jo joitakin ja ...isä. Ehkä isän sureminen ei vielä ole täysin läpikäyty, koska lapsi ei ehkä ole sitä ymmärtänyt vieläkään kunnolla. On ollut liian nuori. Tai, kukapa meistä kuoleman ja surun ihan täysin ymmärtäisi.

Niin, elämä on julmaa. Siihen kuuluu myös kärsimys, suru, kuolema. Joillekin näitä ikäviä juttuja annetaan roppakaupalla, jotkut selviävät helpommalla. Eihän me OIKEASTI tiedetä, onko joku tarkoitus sillä, että joillekin näitä ikäviä asioita kertyy paljon enemmän kuin toisille. Minä, joka uskon karman lakiin (ja sitä myöten jälleensyntymiseen), kuvittelen/luulen, että jokainen joutuu kokemaan sitä, mitä elämästä on puuttunut, iloa tai surua, käymään  kaikki versiot läpi rikkaudesta ja köyhyydestä, sairaudesta ja terveydestä.- Ehkä nämä maailmankaikkeuden valinnat ovat kuitenkin vain sattumanvaraisia, jollekin osuu enemmän lottovoittoja kuin toiselle. Joidenkin ympärillä on rikkautta ja terveyttä, toisten taas sairautta ja köyhyyttä. Turha pohtia, kun ei tiedä.

Muistan aina ja ikuisesti (ehkä olen jo kertonut), kun yksissä juhlissa sanoin eräälle miehelle, jonka vaimo oli joku aika sitten kuollut rintasyöpään, että sun vaimo oli valinnut tämän tien. Hänen karmansa oli tämä, hän oli entisissä elämissä tekemisillään vaikuttanut siihen, että nyt kuului käydä näin. (Huom! Silloin olin vielä enemmän huuhaa!)- Noh, tämä mies todella kimmastui: "Tarkoitatko, että minun  vaimoni KUULUI kuolla...? Että hän oli muka edellisessä elämässään tehnyt jotain, josta seurasi..??"  Kaduttaa kovasti, että yritin selittää tätä kuolemaa jonkun hiivatin karmanlain turvin. Nyt on tämä mieskin kuollut, ehkä hän lopulta siellä taivaan sinesssä ymmärtää, mitä yritin selittää. Ja minä siis yritin selittää jotain seuraavaa:

Kun jollakin on jotain: rikkautta, kauneutta, terveyttä, sairautta, rumuutta, vammaisuutta, whatever, ehkä olet nyt elämiesi kirjossa syntynyt kokemaan juuri tämän elämän. Tee siitä nyt sitten paras mahdollinen! Opi tästä jotain ja pääset aina seuraavalle luokalle. - Seuraavalla luokalla joudut ehkä syntymättömien taivaassa valitsemaan, ottaisinko nyt opinkappaleeksi vammaisena olemisen tai syöpään/johonkin tautiin kuolemisen vai otanko lottovottajan osan. Ja tiedät, että edellinen juttu, josta olet selvinnyt, on kruksattu yli, ei voi siis valita sitä helppoa/ vaikeaa elämää uudestaan.

Siis: höpinää höpinää höpinää. Mehän EI TIEDETÄ. Mutta hauska on ajatella ja antaa merkityksiä tapahtumille.

Lapsenlapsen täytyy oppia elämään menetystensä kanssa, miten ikinä katkeria ne ovatkaan. Veeti-kissa on nyt kissojen taivaassa. Ehkä lapsen isä otti sen siellä erityishoivaansa, koska se toi viimeisimmät terveiset lapselta. Pikku Veeti.

Veetillä oli lyhyt elämä. Mutta rikas. Joskus elämä tulee elettyä täyteen jo lyhyemmässä ajassa.

Yleiskuva